Maailman nopein hauvabongari

Kukapa vanhempi ei tahtoisi puhua lapsestaan, joten päätin jatkaa näitä Bonskun kuulumispostauksia vielä, vaikka ajattelin jättäväni ne 1-vuotispostaukseen. Mutta hei, minähän kirjoitin niitä vain joka toinen kuukausi, joten vuosi jäi vallan vajaaksi. Nyt Bonbon on ollut jo jonkin aikaa 1 vuotta ja 2 kuukautta, joten on hyvä sauma kirjoitella kuulumisia. 

Kuten aavistelinkin, ei kuukausien täyttyminen nyt yli 1-vuotiaana tunnu niin dramaattiselta kuin ensimmäisenä vuotena. Minun pitää välillä ihan miettiä, että mitenkäs vanha se Bonsku nyt oikein olikaan. Mutta kyllä kehitys on edelleen melko huimaa. Viimeksi pohdiskelin termejä vauva, vaapero ja taapero ja kyllä kovasti näyttää siltä, että vähitellen Bonbonista on sukeutumassa pesunkestävä taapero. Tosin edelleen äidin vauva hän tietysti on, mutta mikään vauvanpötkylä hän ei kyllä ole oikein ollenkaan. Vain nukkuessaan ja maitohuikkaa ottaessaan hän on edelleen ihan pikkuruinen vauva. 

Hiekkalaatikko on pop. Äidilläkin pitää olla aina lapio kädessä. Jos sillä unohtaa tehdä jotain, seuraa vaativia äännähdyksiä. 

Bonbon ei vielä kävele, joten siinä mielessä hän ei täytä taaperon tunnusmerkkejä. Ihan hilkulla se on, mutta mahatauti ja flunssa aiheuttivat takapakkia. Ensimmäiset yksittäiset askeleet Bonbon otti jo heinäkuun lopulla ja Viron reissulla, mutta nyt vasta hän on uudestaan uskaltanut ottaa pieniä askeleita. Tukea vasten hän kyllä jo on kävellyt pitkäänkin ja hän nousee hyvin seisomaan ilman tukea. Konttaamisen ohessa hän on kehittänyt myös "puolikävelyn" eli hän pitää toisen jalan koukussa ja toisella vetää itseään eteenpäin. Näin hän liikkuu etenkin, kun hän kuljettaa tavaroita käsissään. Voitte arvata, että sen koukkujalan puoleiset housunlahkeet ovat polvesta puhki...

Tässä ei ihan näy puolikävelyä, vaan Bonsku taitaa olla polvillaan. 

Sanoja Bonskulla on jo useita, mutta niistä valikoituvat kerrallaan käyttöön lähinnä suosikit. Tällä hetkellä suosikkijuttuja ovat pappa, (h)auva, (v)auva, (v)että ja uusimpana kakka. Lisäksi "prumprum" tarkoittanee ainakin rumpua ja huulitäry merkitsee mitä tahansa pyörällä liikkuvaa. Välillä sanavarastoon ilmestyy jotain mystistä, jonka tarkoitus sitten vähitellen aukenee meille aikuisillekin. Muutama viikko sitten Bonsku alkoi yhtä mittaa hokea "pappa, pappa", kun halusi kenen tahansa syliin. Pappa eli minun isäni on kyllä myös tärkeä sana ja ihmettelimme, miten hän yleisti sen kaikkiin syleihin. Yhtäkkiä kuitenkin tajusin sanoneeni usein "hoppaa", kun olen ottanut Bonbonin syliin eli pappa ja "oppa" olivatkin eri sanoja. Samoin hauvan ja vauvan ero on välillä hiuksen hieno, mutta sormiosoitus-testin perusteella Bonbon erottaa vauvat ja hauvat toisistaan.

Ja hauvat, ne vasta tärkeitä ovatkin. Bonbon bongaa kaikki lähistön koirat salamannopeasti. Bonsku bongaa heiluvan koiranhännän puun takaa monen sadan metrin päästä ja kauan ennen kuin aikuinen huomaa, missä koira on. Koiria tietysti näkee kaupungilla ja puistoissa paljon ja tästä syystä myös kaikki muut eläimet ovat hauvoja. Esimerkiksi puluja Bonsku kutsuu sujuvasti hauvoiksi, mutta kyllä ne oikeat hauvat kiinnostavat eniten. On niin hauskaa, kun hänellä alkaa olla ihan oikeita kiinnostuksen kohteita ja hän osaa myös ilmaista kiinnostuksensa.

Veijari on taas kääntänyt äidin vaatekaapin. Näistä saa hauskat mikki hiiren korvat.

Koirien lisäksi kulkuneuvot kiinnostavat, etenkin isot autot, moottoripyörät ja polkupyörät. Kaikki ne pärisevät, myös polkupyörät. Bonbon tykkää itsekin matkustaa polkupyörän kyydissä ja pyytääkin sitä aina välillä osoittaen käskevästi seinällä roikkuvaa kypärää. Kirjat kiinnostavat edelleen, erityisesti kaikki missä on läppiä. Ja koiria. Ja autoja. Samoin musiikki on tärkeää ja Bonbon pyytää joka päivä, että kuunnellaan musiikkia ja sitten pitää tanssia. Hän jammaileekin varsin uskottavasti niin jazzin kuin itämaisen musiikin tahdissa (kiinalaisessa ravintolassa todettua). Muskarinkin Bonsku on aloittanut, siellä hän tosin istuu äidin sylissä tiiviisti, kunnes loppulaulun aikana lämpiää. 

Isä-poika-rumpuhetki.

Leikit ovat selvästi muuttuneet pelkästä puljaamisesta astetta jäsentyneempään suuntaan. Tosin vain astetta, sillä edelleen koko huushollin kaapit ratsataan vähintään viidesti päivässä. Nyt kuitenkin leikeissä on välillä mukana vaikkapa auton kuljetusta ja päristelyä ja legojakin hän yrittää vähän koota. Kasseihin ja pusseihin pitää saada pakata tavaraa ja kerran isän sukasta löytyi yllätyksiä kuin jouluna konsanaan. Hauska seurata, mihin leikit tässä kehittyvät,

Onneksi edes joku pyyhkii pölyjä meidän huushollissa.

Nyt viimeisen parin kuukauden aikana Bonbon on myös alkanut syödä enemmän. Ovathan annokset vielä ihan tosi pieniä, mutta pieni hän on itsekin. Nyt ruokaa on kuitenkin lattian sijaan alkanut päätyä yhtä enemmän mahaankin ja herkkua ovat esimerkiksi risotto (ihan valkoviiniliemeen tehtynä), lohi, leipä, mango ja banaani. Välillä ruoan maistuminen tuntuu riippuvan kuun ja tähtien asennosta, mutta ainakin käänne parempaan on tapahtunut. Tai sitten se on se suola, jota olen alkanut maltillisesti lisätä ruokiin nyt kun Bonbon on jo yli 1-vuotias. Valitettavasti ruokahalun lisääntyminen ei ole näkynyt painossa (tarpeeksi), mikä vähän aiheuttaa huolta ja seurailua.

Innokkaasti leivän kimppuun!

Jälleen kerran en voi kuin ihmetellä, miten ihmeellinen pieni tyyppi täällä kasvaa. Bonbon on niin vitsikäs, veikeä ja hauska pieni poika. Yhtä aikaa mahtava nähdä sitä persoonan esiin kuoriutumista ja haikeana seurata kasvua. Onneksi hän on vielä ihan pieni.