sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Yhteinen koti

Koko perheen naulakot. 

Usein sorrun ajatukseen, että koti on minun valtakuntani. Minä meillä sisustan, päätän huonekalujen järjestyksen (kaappien paikoista tosin ovat päättäneet edelliset asukkaat) ja haluan kodin olevan kaunis. Mutta todellisuudessa tämä koti on yhteinen. Minun lisäkseni täällä asuu mies ja vauva. Omat sotkut häiritsevät jostain syystä vähemmän kuin muiden. Siirrän aina miehen tuolille jääneet vaatteet piiloon, vaikka yhtä lailla minun tuolin selkämykselle jäävät vaatteeni ovat rumia. Viimeisimmät kodin muutokset on kuitenkin tehty koko perhettä varten ja kaikki ovat saaneet paikkansa kodissa. 

Yhä ylös yrittää.. Bonskun naukakko tulee vähän jälkijunassa. Hyödynsin kaksi seinässä valmiiksi ollutta ruuvia, joten paikat määräytyivät niiden mukaan.

Uudesta miesluolasta kirjoitinkin jo aikaisemmin. Miehen vanha kirjoituspöytä oli kaunis ja muistorikas, mutta ei välttämättä kovin käytännöllinen tai erogonominen. Niinpä se siirtyi kaunistamaan ja ryhdistämään eteistä. Se oli juuri täydellisen kokoinen eteisen nurkkaan, jossa säilytetään pyykkikoreja. Korit jäävät kätevästi sen alle melkein piiloon ja pöytä on tarpeeksi korkea, jotta eteisessä on laskutilaa pienten käsien ulottumattomissa. 

Eteinen on taas astetta kauniimpi, kun kaunis kirjoituspöytä peittää pyykkikorit alleen. 

Pöydän myötä inspiroiduin myös laittamaan paikoilleen hauskat ukkeli-koukut, jotka ostimme Saksasta. Aiemmin niille ei oikein ollut sopivaa paikkaa. Nyt jokaisella perheenjäsenellä on oma lakki- ja/tai pyöräilykypäräkoukkunsa. Bonskun pyörilykypärä liittyy seuraan myöhemmin kesällä jahka sellaista tarvitaan. 

Yritän olla jättämättä pöydälle asioita ajelehtimaan, mutta kontaktimuovipäällystä kaipaavat vanhat palikat jäivät pöydälle ihan koristeiksi. 

Kohta seitsemän vuoden avioliiton jälkeen meillä on siis viimein yhteinen kirjoituspöytä. Aluksi vastustin tätä muutosta, sillä miten me sitten työskentelisimme, kun molemmat ovat koneella. No, käytännössä sellaisia tilanteita on nykyisin äärimmäisen harvoin. Blogipostauksetkin kirjoitan useimiten, kun muut jo nukkuvat. Ratkaisu yhdistää työpisteet on ollut loistava, sillä nyt mies ei olekaan toisessa huoneessa vaan yhdessä meidän kanssamme, vaikka hän syventyisikin musiikkihommiin koneella. Tulostin siirrettiin toistaiseksi pois käytöstä, sillä nyt kun en opiskele, tarvetta sille on harvoin. Yksi irtohyllyistä laitettiin pöydän alle piiloon. 

Yhteinen työpiste. Bonskukin tykkää tutkia pöydän alla "piilossa" olevia kansiota. Laatiokoita hän ei onneksi vielä saa auki. 

Ihan oikeasti tietysti haluaisin, että työpiste olisi aina tiptop kunnossa, mutta käytännössä tämä ei ole mahdollista. Edes minä en pidä sitä siistinä ja varsinkin johtoja on nyt tuplamäärä, kun erinäisiä laitteita täytyy saada kiinni koneeseen. Onneksi sentään koneita on vain yksi. 

En edes yritä peitellä tätä piuhojen sekamelskaa. 

Perheemme kolmannellakin jäsenellä on nykyisin oma työpisteensä. Kirjoituspöytää hän ei vielä tarvitse, mutta Bonskulla on kirjoituspöydän vieressä käytössään oma pieni lipasto. Roskalavalta löytynyttä yöpöytää ei siinä tarkoituksessa tällä hetkellä tarvittu, ja koska Bonbon niin kovasti piti sen laatikon availusta, oli luonnollista antaa se hänen käyttöönsä. Laatikosto piti tosin ruuvata seinään kiinni, sillä yllättäen Bonsku saikin sen keikattua päälleen. 

Bonskun työpiste. Saimme ison satsin Duploja tuttavilta Bonskun leviteltäväksi ja tulevaisuudessa rakennettavaksi. Maatilalelu on minun vanhani.

Laatikoston ympärille kerätään lelut aina iltaisin ja siitä ne sitten päivän mittaan leviävät yhä laajemmalle alueelle. Mutta kun niille on jokin tukikohta, toistaiseksi niiden säilytyksessä säilyy joku tolkku. Monesti kuulee kauhisteltavan, mitä kaikkia kirjavia muovihärpäkkeitä lapsen myötä nurkkiin pesiytyykään. Meidän kotiin onneksi nämä kaikki härpäkkeet sopivat oikein mainiosti. Tai no, ei nyt ihan mikä tahansa härpäke, mutta ainakin nuo palikat ja duplot näyttävät ihan kivoilta tässä määrin. 

Työmies touhussaan. Laatikoiden tyhjentäminen, niiden kolistelu ja täyttäminen on paras leikki.

Bonbon rakastaa lukemista (ja kirjojen tiputtelua lattialle), joten hänen kirjansa ovat nykyisin näkyvästi esillä. Minilipasto sohvan vieressä on oikein sopiva tähän tarkoitukseen. Suosikkeja ovat erilaiset soivat ja toiminnalliset kirjat, joita luetaan vähintään pari kertaa päivässä. Myös kirjastossa on jo käyty valitsemassa vaihtelua lukuhetkiin. 

Kaunikirjallisuuden klassikoita. 

Sen lisäksi, että kotimme on muuttunut pari askelta enemmän kaikkien yhteiseksi, kotimme on muuttunut myös pienen askeleen hipsterimmäksi. Luovuimme alkuvuodesta televisiosta ja sen tilalle tuli vanha kunnon LP-levysoitin. Noh, ei nyt kovin hifistelijöiksi kyllä ruvettu, sillä soitin on edullisemmasta päästä Clas Ohlsonilta, mutta riittää meidän tarpeisiin. Välillä on hauska laittaa levy soimaan ihan konkreettisesti, eikä vain kuunnella soittolistoja spotifystä. Ja "televisiota" tietysti katsellaan myös, mutta lähinnä tableteilta Netflixiä ja Areenaa. 

Sony ei taida olla se hifistelijäuskottavin levysoitinmerkki. Meidän mielestä kuulostaa hyvältä. Välillä kuunnellaan myös Lastenmusiikkiorkesteri Ammuuta cd-levyltä.  

Vaikka ulkoisesti koti onkin pitkälti minun käsialaani, niin kyllä kaikki perheenjäsenet saavat kuitenkin toimia kodissa ihan vapaasti ja kaikkien harrastukset ovat näkyvillä. En siis onneksi pidä yllä kovin pahaa akkavaltaa. Ja kaikkien sotkut, myös minun, saavat välillä rehottaa valtoimenaan. 



9 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta! Mä oon meillä suurilta osin vastuussa sisustuksesta, mutta lähinnä siksi, ettei se niin kiinnosta miestä. Hyväksytän kyllä kaikki koristetyynyjä ja verhoja isommat ideat hänellä ja välillä olenkin saanut tyrmäyksen. Onneksi useimmat ideat ovat tainneet mennä läpi! :D

    Meillä myös näkyy koko perheen eläminen. Työhuone on nykyisin aikalailla miehen aluetta, mutta lisäksi mun askartelujuttujen varastotila. Eli kaaos. Myös lapset näkyvät täällä tottakai ja olohuone on välillä ihan lelujen peitossa. Onneksi ne on nopea kerätä isoihin laatikoihin ja koreihin piiloon! Meille on myös kotiutunut aika paljon sellaisia leluja, joiden esilläolo ei haittaa yhtään, vaan ne ovat ihan kauniita. Sen sijaan esimerkiksi vaaleanpunaisia muovileluja meillä ei taida olla nukensängyn lisäksi yhtäkään ja mä jännityksellä odotan, koska tytöt hoksaavat pyytää itselleen jotain ponia tai vastaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, hyväksytän kaikki suuret linjat kyllä miehellä, mutta useimiten vastaus on, että saan päättää itse. Joskus kyllä tulee yllättäviäkin mielipiteitä, jotka sitten pitää ottaa huomioon.

      Hih, mitäköhän örkkimörkkejä meidän lattioilla tulevaisuudessa pyörii, kun Bonsku hoksaa itse pyytää leluja...

      Poista
  2. Bonskun työpiste! Hihhii! Suloinen muuten tuo kolmen kopla seinällä. Pikku Bonsku siinä taapertaa vanhempien perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai nyt jokainen vauva oman työpisteen tarvitsee! :D

      Poista
  3. Kaunista! Ja tosiaan, koti on kaikkien valtakuntaa, ei vain naisten. :) Kauhistelen joskus mielessäni viimeisen päälle feminiisesti sisustettuja koteja, joista tulee mieleen, ettei mies mahdu sinne mukaan ollenkaan. Siis hyvänen aika, onhan se sen miehenkin koti. Vaikka naisella olisi miten enemmän mielenkiintoa sisustamista kohtaan, täytyyhän sen kodin silti näyttää siltä, että miehelläkin on siellä jokin paikka. Ja sitten kun tulee lapsia, sama juttu heidän kohdallaan. Mutta nuo lelut ovat kyllä sellainen juttu, että hyvänen aika kun ne leviävät! Ja niiden määräkin kasvaa eksponentiaalisesti lapsen kasvaessa. Meillä on nyt vielä sekin, ettei mitään, vauvaleluja lukuunottamatta, voi oikein vielä kierrättää, kun pojilla on kuitenkin neljän vuoden ikäero. Toisaalta, Otsolla on varmasti huisia, kun uusia ihania leluja löytyy aina, kun vaan lelukaappia kaivelee. Pitää vaan pitää hyvää huolta kaikista pikkulegojen osistakin ja niiden ohjeista, että nekin voivat kokea uuden tulemisen sitten, kun Okko on niihin jo vähän kyllästynyt, mutta Otso vasta aloittelee.

    Muuten, tuo kaappien ratsaaminen on kyllä ollut meidänkin poikien suosikkipuuhaa! :) Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti oikein feminiinisissä kodeissa on edes se mancave, joka on sisustettu vähän miehekkäämmin! Minähän röyhkeästi sisustin miehen edellisen työpisteen pinkillä ja limen vihreällä, mutta kysyin ja sain kyllä luvan.

      No varmasti on hauskaa pikkuveljellä, kun leluja riittää valmiiksi vaikka millä mitalla!

      Poista
  4. Tärkeä aihe huomioitavaksi, että koti ei ole vain vaimon oma valtakunta ja sisustus naisen yksinoikeus (jollei mies nimenomaisesti tällaista järjestelyä toivo). Itse olen tuoreessa avioliitossamme pitänyt periaatteenani, että KAIKISTA näkyvälle paikalle tulevista esineistä keskustellaan etukäteen yhdessä ennen ostopäätöstä. Siis kaikista. Voi olla, ettei tätä ole mahdollista tulevina vuosina aina noudattaa sataprosenttisesti, mutta mun mielestä se on hyvä lähtökohta. Molemmilla pitää olla sananvaltaa siihen, miltä yhteinen koti näyttää.

    A-T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa oikein reilulta systeemiltä. Tosin minä en kyllä taida ihan joka esineestä kysyä yhtään mitään, mutta olemme kyllä yhteisymmärryksessä päätyneet siihen, että saan sisustaa melko rauhassa.

      Poista
  5. Tulin huikkaamaan, että sulle on haaste Oranssissa! :) https://oranssia.com/2016/05/23/kirjahaaste/

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.