Ryömiäisestä rymyäjäksi: Bonbon 10 kk!

Huoh, taas tulee olo, että toisaalta edellistä kuulumispostausta kirjoitti ihan juuri ja toisaalta siitä on jo niin pitkä aika, kun helmikuussa kirjoitin kahdeksankuisesta Bonskusta, joka oli kuukautta aikaisemmin löytänyt liikkumisen riemun ja pääsi tutkimaan paikkoja omassa tahdissaan. Nyt paikkojen tutkiminen on vain lisääntnyt ja pientä leikin tynkääkin alkaa olla ilmassa. Voi, minun ihana vauvani osaa jo vaikka mitä! Tässä ihan tulee tunteellinen olo.

Touhukas pieni vauva tykkää leikkiä eli levittää Duploja ja muita muovihärpäkkeitä. 

Hän selvästi jo leikkii jäätelökioskia. 

Bonbon on osoittautunut varsin vilkkaaksi vauvaksi. Toki tästä oli viitteitä jo ihan mahasta asti, mutta nyt vilkkaus tulee esiin aivan uudella tavalla. Bonbon on äärimmäisen kiinnostunut kaikesta ja vilkkauden vastapainoksi saattaa viettää pitkänkin tovin tutkimassa milloin mitäkin legopalikoista pyykkikoreihin. Käytännössä tällä hetkellä moni paikka kodissa on nyt raivattu Bonbonille sallituksi alueeksi. Muutamia poikkeuksia on, joista vaan yritetään saada pidettyä Bonskun näpit erossa. Esimerkiksi Haisukaappi, joka sisältää kaikki askarteluvälineeni, on lukittu. Bonbonin leikki on tällä hetkellä sitä, että hän laittaa tavaroita astioihin ja pois, kokeilee millaisia ääniä eri asiat pitävät ja pukee vaatteita ja muita vaatteen tapaisia (mm. kantoliinoja ja peittoja). 

Värikylvyssä viime viikolla kiinnosti myös linssinsuojus. 

Suunta on aina vain ylöspäin. Bonbon oppi seisomaan tukea vasten tasan yhdeksän kuisena Ylläksellä ja ulottuvuus kasvaa kovaa vauhtia. Ei meinaa aina edes pysyä perässä, mihin hän jo ylettääkään. Välillä hän on alkanut irrottaa toisen tukikäden, mutta askeleita hän ei vielä yritä seistessä ottaa. Mies veikkasi, että Bonbon hyppäisi konttaamisen yli ja alkaisi suoraan kävellä tukea vasten. Bonbonin "lyly ja kalhu"-ryömimistekniikka oli niin tehokas. Hän siis potki toisella jalalla vauhtia ja toisella "liukui" eteenpäin. Mutta sitten yhtäkkiä yllättäen keittiöstä kuului "läps läps läps" ja huomasin, että siellä Bonsku konttaa menemään ja läiskii kämmenillä muovimattoa. Nyt hän enää harvemmin ryömii. 

Aamun kalsarikuva. Ulottuvuus olkkarinpöydälle on hämmästyttävä. Enää ei mikään ole sen päällä turvassa. 

Uusia suosikkijuttuja on tullut tässä viimeisen parin kuukauden sisällä. Kylpemistä Bonbon inhosi nuorempana, mutta nyt rakastaa sitä ja läiskii ja loiskii ympäriinsä. Leikkipuistoissa olemme vähitellen alkaneet käydä ja keinuminen taitaa olla aika kivaa. Kävimme viime viikolla myös värikylvyssä ja se oli Bonbonista aivan ihanaa. Hän olisi halunnut sekoittaa toistenkin maalit eli mustikkasopat. Sitä täytyy kokeilla kotonakin! Leluista suosikkeja ovat nyt erilaiset palikat ja Duplot, joita on kiva levitellä ja kolistella. Myös pyykkien levittäminen on ihanaa. Äidin pikkuapuria hänestä ei vielä saa, sillä pyykit levitetään luonnollisesti narun sijasta lattialle.

Ahkera pyykkiapuri.

Unista kaikki haluavat tietysti lukea, koska se on vakkarikysymys vauvavuonna. "Miten Bonbon nukkuu?" Edellisen postauksenkin aikaan ilmeisesti oli ollut huonoja öitä. Muistaakseni siinä välissä oli parempi vaihe, ehkä, ja nyt on taas ollut sellaisen kuukauden verran huonompia öitä. Eli Bonbon on siis nukkunut pikkuvauva aikana (poislukien ihan alku) paremmin yönsä kuin nyt. Onneksi ei mitään ihan kamalaa kuitenkaan. Iltanukahtaminen on puolestaan helpottunut taas hieman ja päiväunissa on vaihtelevasti hieman enemmän pituutta kuin vielä jokin aika sitten. Ne kestävät keskimäärin 40-60 minuuttia, mutta joskus pidempään ja joskus lyhyempään. Päiväunia nukutaan 1-3 kertaa. Usemmin yhdet (!) kuin kolmet. Hiukan kirpaisee, kun joku kertoo kolmen tunnin päikkäreistä, mutta onneksi muistan, että monessa muussa asiassa meillä menee niin hyvin, ettei kannata valittaa. Ja eivätpähän jää venähtäneiden päiväunien takia hauskat tapahtumt väliin.

Värikylvyssä oli myös välillä kiva moikkailla peilikuvalle. Tai rummuttaa penkkiä. 

Bonbon vaikuttaa olevan aikamoinen herkkusuu ja kulinaristi. Ruokaa ei vedetä mielin määrin vaan sitä maistellaan. Suosikkimakuja ovat kaikki hedelmät, jotka maistuvat niin soseena kuin palasinakin ja "kunnon ruoista" Bonbon on eniten nautiskellut pihvistä, possun kylkiviipaleesta, kalasta, pitkään haudutetusta kanasta, tankoparsasta sekä pasta ja leipä. Tullut siis sekä isäänsä (makea) että äitiinsä (liha ja viljatuotteet). Ensimmäiset jogurttitarjoilut ovat päättyneet irvistykseen ja dramaattiseen pään poiskääntämiseen. Äidinmaito taitaa olla edelleen parasta herkkua. Hoikkeliini ja pikkuruinen hän on edellen, tarkoista mitoista ei ole tietoa. Veikkaan, ettei kahdeksan kiloa ole vielä mennyt rikki.

Kantoliinassa Bonsku viihtyy edelleen hyvin, vaikka rattaatkin ovat nykyisin ihan ok. Minä valitsen silti lähes aina liinan, kun sen kanssa on niin helppo liikkua. 

Nyt myös kielen ja kommunikaation kehitys on edennyt ihan eri tavalla. Tai siis se on tullut eri tavalla näkyväksi. Koko ajan huomaa, että Bonsku ymmärtää enemmän sanoja ja lauseita. Esimerkiksi lause "Kuka tuli?" saa heti aikaan kiinnostuneen kurkkauksen kohti ovea. Jokeltelu on  monipuolistunut (ägä-ägä-ägä, emmääemmääemmää, mämmämmäm,  nönnönnön ja välillä eri tavuja vähän sekoitellaan) ja jo jonkin aikaa Bonbon on toistanut "äiki" "äti" tai jotain siltä kuulostavaa. Minä en ole toistaiseksi uskonut sitä sanaksi, mutta viime aikoina se on tullut muutamaan kertaan jo ihan oikeassa yhteydessäkin. Tässä tullaan filosofisiin pohdintoihin siitä, mikä on sana. Ylävitonen ja vilkuttaminenkin on tullut opittua, niillä luonnollisesti on tärkeä sosiaalinen funktio. 

Kaikenkaikkiaan Bonsku tuntuu olevan hyvin samantapainen kuin muut ikäisensä, mutta meille tietysti erityinen. Ihan paras tyyppi! Tajusin muuten juuri, että seuraava postaus kahden kuukauden kuluttua... on 1-vuotispostaus! Kääk!!!

Bonbonin päivä Helsingissä

Bonbon Design-museon edustalla. Harmi, ettemme ehtineet sisään.

Bonsku on osoittautunut melkoisen lunkiksi reissuvauvaksi. Toki oma vaivansa vauvan kanssa matkustamisessa on verrattuna yksin matkustamiseen, mutta minusta se on ollut kuitenkin suhteellisen huoletonta. Viikko sitten pistäydyimme Helsingissä kahdestaan eli ilman isää ja reissu sujui yli odotusten.  Koska Helsinki minun silmin on ihan nähty juttu, kerron tapahtumien kulusta Bonbonin näkökulmasta. Bonbon tekee siis pitkästä aikaa blogikaappauksen.

Esplanadia alkukeväästä.

Äiti oli puhunut Helsingin reissusta innostuneena jo muutaman viikon. Junalla on kuulemma ihanan helppo matkustaa, mutta vähän äiti hermoili, miten ehtisimme aamulla junaan, kun kuulemma olemme aamuisin hitaita. Minä en ole sellaista huomannut. No, minäpä päätin sitten herätä reilut pari tuntia normaalia aikaisemmin, ettei äidin tarvitsisi hermoilla niin paljon. Junassa tuli mukana myös muutamia kavereita minulle ja äidille. Junassa oli oikein mukav..zzz...

Korkeavuorenkatu. 

Helsingissä mentiin ensin johonkin paikkaan, missä oli paljon toisia äitejä ja lapsia. Äiti oli selvästi innostunut kankaista, joita oli esillä montaa erilaista sorttia. Ne olivat sellaisia, joilla äiti aina kantaa minua joka paikkaan ja uhrina jouduin kokeilemaan montaa erilaista, vaikka oikeasti olisinkin vain halunnut möyriä ja kieriä kangaskasassa. Siinä samalla vähän sitten syötiin ja minusta oli hauska nousta seisomaan syöttötuolilla. Sitä pitää ehdottomasti kokeilla kotonakin. 

Tässä talossa mies EI asunut opiskeluaikoina. 

Kangaskasatreffien jälkeen sanoimme heipat kavereille ja lähdimme äidin kanssa kiertelemään pitkin Helsinkiä. Myöhemmin näkisimme äidin ystävän Nooran. Ensin otin pienet torkut, enkä tiedä mitä äiti sillä välin teki. Kävi ehkä kahvilla ja vintage-kaupoissa, vaikka mistäs minä tietäisin. Herättyäni äiti alkoi koko ajan höpöttää jotain nostalgiasta ja koko ajan selitti asioita, kuten "Tuosta kaupasta äiti osti iskälle ensimmäisen joululahjan" ja  "Täällä iskä on vähän aikaa asunut" ja "Täällä äiti aina käveli, kun kävi iskällä kylässä". Onneksi jotain mielenkiintoistakin tapahtuu. Eräässä kaupassa oli paljon kimaltelevia mekkoja ja niitä oli hauska katsella. Myös lankakaupassa oli kivan värikästä. 

Kauppakeskus Forumin lastenhoitohuone. Ohhoh. Kaukana vessasta, jossa on tuoli imetystä varten. 

Seuraavaksi tulikin jo hoppu tapaamaan Nooraa. Mutta minullepa iski nälkä, enkä minä tietenkään voi odottaa mihinkään ravintolaan asti. Onneksi äiti sanoi tietävänsä sopivan paikan ruokailla rauhassa ja se oli ihan matkan varrella. Pääsimme hienoon siniseen huoneeseen, joka oli sisustettu äidin mukaan muumihahmoilla. Minä en kyllä semmoisista tiedä mitä ne on. Paitsi on minulla sellainen muki ja lautanen, jossa on semmoisen muumin kuva, kuulemma. No siellä minä sain rauhassa syödäkseni ja äitikin pääsi lepuuttamaan jalkojaan. 

Correttossa oli niin hyvää pizzaa, etteivät naksutkaan meinanneet kelvata. 

Koska päivä oli ollut niin hauska ja minä olin jo tottunut tohinaan, olin ravintolaan päästessämme huipputuulella. Tietysti minä nyt Nooran muistin, olinhan tavannut hänet viimeksi syksyllä! Ehkä, äiti ainakin sanoi niin. Äiti söi jotain sellaista litteää leipää. Minäkin sain maistaa ihan pikkuisen reunaa. Minä sain jotain herkullista hedelmämössöä ja naksuja, suurta herkkuani! Kun olin saanut syödäkseni, muistin kuinka hauskaa on nousta syöttötuolissa seisomaan. Sitten äiti nosti minut peuhaamaan lattialle ja sekin oli ihan hauskaa, varsinkin kun bongasin portaat, joilla kiivetä. En ymmärrä, miksi äiti syöksyi välillä taakseni, enhän minä koskaan kupsahda nurin. Muistaakseni. 


Ravintolasta lähtiessämme minua alkoi väsyttää kovasti. Huomasin, että saavuimme taas junaan ja ajattelin, että sielläon oikein mukav..zzzz

Päivästä jäi minullekin sellainen mieli, että voisihan vastaavan reissun toteuttaa toistekin. Helsinki on minusta ihana kaupunki ja on ihana pyöriä päämäärättömästi ydinkeskustassa nostalgisoimassa seurusteluaikoja, jolloin mieheni asui Helsingissä tai löytämässä uusia vintagepuoteja ja sisustuskauppoja. Lisäksi täytyy tehdä vielä ainakin reissu Kiasmaan, sillä Ernesto Neton näyttely alkoi kiinnostaa minua toden teolla, vaikka nyt jätimme sen väliin.

Onko sinulla hyviä Helsinki-vinkkejä?

Mancave 2.0

Unohdin ottaa tuoreen before-kuvan, mutta noissa vanhoissa postauksissa voi löytää tästä nurkkauksesta lisää kauniita kuvia. 

Sieltä se hiipi varkain, ahdistus sotkuun ja tavaramäärään ja jatkuvaan uudelleen järjestelyyn. Kyllähän minä tiedän, että lapsiperhe-elämä on sotkua täynnä ja tiettyyn rajaan asti pystyn aina suhtautumaan siihen sellaisella korostetun rennolla huihai-asenteella. Sitten kuitenkin vähitellen järjestelyn ja siisteydenhimo kasvaa liian suureksi ja PAM - jotain on pakko tehdä. Tuon pienen miehen lelujen levittelylle on mahdoton tehdä mitään, mutta niiden sijaan minua alkoivat jälleen kerran kyllästyttää tuon isomman piuhat ja pölyyntyvät mustat nyssykät, joissa on rumpukapuloita ja lisää piuhoja ja vanhoja kuulokkeiden raatoja, joita ei enää käytetä. Laittaisin mielelläni ne kaikki pihalle, mutta en valitettavasti tiedä, mitkä niistä ovat edelleen tarpeellisia. 

Olen ennenkin valittanut blogissa kotimme murheenkryynistä, eli miehen rumpunurkkauksesta. Olen sen jo useaan otteeseen järjestänyt blogin aikana uusiksi, mutta niin se kulkee aina vääjäämättä kohti uutta epäjärjestystä. Jo 1900-luvun alkupuolelta olevassa avioliitto-oppaassakin on todettu, että miehellä pitäisi olla kotona alue, johon vaimolla ei ole asiaa ja se on meillä ollut tuo nurkkaus. Paitsi että olen ihan vaan vähän siivonnut sitä ja sisustanut sen pinkillä ja limen vihreällä. Hups. No, mies on ollut käsittääkseni näistä siivousyrityksistä ihan vilpittömän tyytyväinen. Kai.

Maailman kaunein mancave

Taannoin päätimme yhdistää viimein kirjoituspöytämme, sillä en tarvitse enää niin usein omaani, kun en enää opiskele. Oma työpisteeni on ergonomisempi kuin miehen, joten päätimme purkaa jälkimmäisen ja siirtää pöydän toiseen käyttöön. Samassa rytäkässä päätin, että nyt piuhoille ja pölyttyville nyssyköille olisi saatava kunnon kaappi. Tuumasta toimeen! Jo melkein samantien sopivan oloinen senkki löytyi Ikeasta. Poistuvan Tillfällig-malliston kaapin sai hyvällä alennuksella ja sattuipa se olemaan myymälän kolmanneksi viimeinen kappale! Juuri meitä varten siis. Hetken piti jaksaa katsoa pahvilaatikoita olohuoneen lattialle, kunnes saimme kokoamis- ja lastenhoitoapua.

 Eivätkä nuo rummutkaan näytä tuossa kovin pahoilta. 

Tyynyt sopii täydellisesti.

Senkissä on kivasti 50- ja 60-luvun henkeä, mutta modernilla tvistillä ja tietysti ihanilla väreillä. Senkki sopi väreiltään täydellisesti makuuhuoneeseemme. Ensin yritimme laittaa miehen sähkörummut sängyn viereen takaseinälle, mutta sitten kaappi ei mahtunutkaan enää oviseinälle, joten rummut jäivät alkuperäiselle paikalleen ja kaappi tuli sängyn viereen. Parempi näin, sillä ovet sopivat niin kauniisti tyynyihin. Innokkaalle johtojenrepijälle vaan piti laittaa vähän lisäestettä, sillä esillä olevat johdot olivat  rumpujen paikan suurin ongelma. Toistaiseksi yhden Muuramen hyllyn siirtäminen johtojen eteen on ollut riittävä ratkaisu. 

Kerta kiellon päälle. Bonskun käsi photobombaa

Muuramen hylly estää Bonskua pääsemästä johtojen kimppuun. Vihreä piuhakori sai jäädä. Pyykkiteline on älyttömän kätevä, siksi jäi kuvaankin. Plus siinä roikkuvat ekat Noshin vaatteeni. 

Kaappi imaisee itseensä kunnolla tavaraa ja kaikki epämääräiset roinat mahtuivat sinne ilman, että niitä edes järjesteli mitenkään. Järjestelyn ja karsimisen jätän suosiolla miehelle, sillä hänen miesluolansahan tuo senkki nyt on. Ja aina jos epämääräisiä piuhakasoja ilmestyy tielleni, niin voin rauhassa sulloa ne kaapinovesta sisään. 

Hei hei piuhat! Piilotelkaa rauhassa. 

Miehen yöpöytä lähti samalla, mutta onneksi senkistä  löytyi tilaa yöpöydän korvaajaksi. 

Työpöydän siirtyminen aiheutti kodissa pienimuotoista rulettia ja muitakin muutoksia on lähiaikoina valmistumassa. Niitä aion säästellä kuitenkin seuraaviin postauksiin, sillä kaikki ei ole ihan vielä valmista. Nyt pitää sotkun sijaan sietää vähän aikaa keskeneräisyyttä. 

Mitäs tykkäät? Aika nappi väreiltään, eikös? Saa nähdä, koska taas kirjoitan tämän saman nurkan kohtalosta seuraavaksi. 

Vastauspostaus

Bonbon on saateltu höyhensaarille (ainakin hetkeksi, yleensä hän herää vielä vähintään kerran ennen kuin pääsen itse nukkumaan), mies katsoo jalkapalloa ja minulla on hetki aikaa koneen seurassa. Voi olla, etten saa tätä postausta kerralla valmiiksi, mutta näissä tunnelmissa aloitan. Olen miettinyt vastauksia kysymyksiinne, kiitos niistä kaikista! Osaan olisi voinut vastata kokonaisen oman postauksen verran, mutta pyrin nyt vastaamaan kaikkiin ainakin lyhyesti. 

Bonbon on muuttunut passiivisesta sotkijasta aktiiviseksi. 

- Mitä tekisit, jos viettäisit päivän Bonbonittomassa maailmassa? 

Juuri nyt sormeni syyhyäisivät päästä järjestelmään kotia uuteen uskoon ja pistämään tavaraa kiertoon ilman häiriötekijöitä. Onnistuu se näinkin, mutta pieni apulainen sekoittaa paikkoja yhtä nopeasti kuin ehdin niitä siivota. Tai vaihtoehtoisesti voisin lähteä kävelemään päämäärättömästi jossain ihanassa kaupungissa ihan vain omissa oloissani välittämättä kenenkään muun aikatauluista. Onneksi lastenhoitoavulla nämä molemmat ovat toteutettavissa aikanaan.

- Mitä aiot/aiotte tehdä kesällä, onko jo suunnitelmia? 

Suunnitelmissa on yksi Tallinan matka ja yhdet häät, muuten on melko avointa. Ja tietysti Bonbonin synttärit! Odotan myös sitä, että Bonbon pääsee ensimmäisen kerran uimaan. Toivottavasti hän tykkää!

- Venytätkö penniä? Jos, niin millaisissa asioissa? 

Venytän ja en venytä. Olen kyllä monessa asiassa melko pihi ja tarkka, mutta toisaalta joihinkin juttuihin satsaan. Ruokakaupassa pihistän toisesta asiasta ja panostan johonkin toiseen. Käytän myös vaatteet melko lailla loppuun, etenkin kaikki suosikkivaatteeni. Käytettynä saatan ostaa vähän kevyemmilläkin perusteilla, mutta uutena pyrin nykyisin ostamaan vain sellaista, jota tiedän käyttäväni pitkään. Sekin säästää, kun on riittävän nirso.

- Mikä olet horoskoopissasi ja oletko mielestäsi "tyypillinen sellainen"?

Olen leijona, enkä kyllä muistaakseni mitenkään tyypillinen, tai ainakin teininä (kun horoskooppeja tuli luettua) en muista koskaan samastuneeni leijonien määritelmiin. Minun on vaikea uskoa, että kaikki samaan aikaan syntyneet olisivat jotenkin samanlaisia. 

Ystävänpäivänä pihistelimme leivoksista ja teimme mukikakut. Hyvää oli!

- Onko sinulla lempiviikonpäivää?

No kyllä se taitaa olla perjantai, vaikken ole edes töissä. Silloin miehellä on vapaa aamupäivä ja se on usein meillä sellaista perheaikaa.

- Millä historian aikakaudella haluaisit elää jos saisit valita?

Monessa mielessä nykyaika on oikein hyvä kyllä, mutta ehkä voisin kokeilla elää isoisäni lapsuudessa ja nuoruudessa 1900-luvun alussa. Hän oli siis jo reilusti yli 80-vuotias kun synnyin, joten olemme eläneet aika lailla erilaisessa maailmassa.

- Minkä design-esineen tai huonekalun haluaisit saada, jos raha ei olisi este?

Oijoijoi, vaikea valinta! Ehkäpä joku upea klassikkotuoli, kuten Harry Bertoian Diamond tai hulppea kotimainen, kuten Eero Aarnion Pallo tai Kupla. 

Tämä tuoli on meidän kodissamme klassikko, sillä isoisäni on sen ostanut. 

Mikä olet ammatiltasi? 

Minulla on oikeastaan kaksi ammattia, vaikka todennäköisesti työskentelen enimmäkseen vain toisella alalla niistä. Olen lastentarhanopettaja ja puheterapeutti. Ammatilliset kysymykset olen rajannut blogin ulkopuolelle, mutta toisen ammattini arjesta voi lukea vaikkapa täällä. 

Onko sinulla suuri suku? 

Kohtuullisen suuri kaiketi, mutta ei mikään jättimäinen. Lapsuuden perheeni on pieni, sillä minulla ei ole sisaruksia, mutta tykkään sukujuhlista ja pidän serkkuihini yhteyttä. Myös miehellä on ihana suku, johon haluan pitää yhteyttä. 

Onko sulla julkkis-kavereita? 

Hauska kysymys! Mutta ei, eipä minulla taida olla julkkiksia kavereina. Tai no, kyllä minä joitain tunnettuja ihmisiä tunnen, mutta en nyt kuitenkaan sanoisi että ihan kavereita olisivat. 

Minkä haluaisit että bonbonista tulee isona?

Vastaan tähän tämmöisen lässynlää-vastauksen, että toivon hänen löytävän ammatin tai alan, jossa hän on tyytyväinen ja tulee riittävän hyvin toimeen. En ole ajatellut, että hänestä pitäisi tulla mitään tiettyä tai että pitää käydä tietynlaiset koulut. Kaikki ovat erilaisia ja oman paikan voi löytää monella tavalla. 

Serkkuni synttäritarjoiluja. Tykkään pitää yhteyttä sukuun, vaikka välillä nähtäisiin vähän harvemminkin.

Voisitko kuvitella asuvanne muualla kuin Turussa? (Missä?)

No vaikka Kaarinassa, Raisiossa tai Naantalissa! Heh, ihan rehellisesti, voisimme varmaan asua muuallakin. Talven takia haluaisin asua pohjoisempana, joku pikkukaupunkin olisi kiva tai sitten Helsingin keskusta (jos olisi rahaa).

Mutta sitten kuitenkin, meillä on täällä niin paljon ystäviä, isovanhemmat kohtuullisen välimatkan päässä, työpaikat, free-lance-hommia ja paljon muuta, että olisi aika vaikea muuttaa. Ja haluaisin mieluummin asua tässä "isossa kaupungissa", kuin noissa ensiksi mainitsemissani.

Jos saisit 500 e, mitä tekisit sillä? (Sitä ei saa säästää, vaan on käytettävä heti.)

Hahaa, taidan olla lopullisesti höyrähtänyt, kun ensimmäinen ajatukseni oli, että tietysti ostaisin jonkun hienon kantoliinan!

Mitä ohjelmia katsotte telkkarista nyt tai yleensä?

Minä katson itsekseni brittisarjoja, kuten Hakekaa kätilö, Hercule Poirot, Sherlock tai Downton abbey sekä välillä jenkkihömppää, kuten Glee tai Frendit. Yhdessä miehen kanssa olemme katsoneet mm. Modernia perhettä, Gilmoren tyttöjä (!), NCIS:ää, joskus ennenvanhaan Simpsoneita ja nyt kokeilimme aloittaa Unbreakable Kimmy Schmidt -sarjan Netflixistä. Vaihtelevaa hömppää siis.

Mitkä asiat ovat yllättäneet vauvavuodessa?

Varmasti monikin, mutta päällimmäisenä se, ettei se (välttämättä) olekaan hirveässä väsymyksessä päivästä toiseen puurtamista, vaan hauskaa ja ihanaa! Vaikka tietysti välillä väsyttää myös. Olen myös yllättynyt, että vauva voi nukkua näin olemattoman vähän päiväunia ja toisaalta, että vauvan rytmi voi olla myös myöhäinen. Luulin, että kaikki vauvat nukahtavat viimeistään kasilta ja heräävät viideltä. 

Vauvavuodessa yllätti myös se, miten paljon kantoliinat ovat helpottaneet arkea. 

Kysymys 1: Mikä on elämän tarkoitus? 

No tietysti 42!

Kysymys 2: Täh?

Ei sentään. Oikeasti parempi vastaus elämän tarkoitukseen on Joh 3:16. 

 Minua kiinnostaisi lukea Bonskun päivärytmistä, millaisessa rytmissä tai rytmittömyydessä hänen päivänsä soljuu. Ja minuakin kiinnostaisi kuulla, mitkä asiat ovat yllättäneet elämässä vauva kanssa. Minä esimerkiksi jostain syystä oikeasti luulin, että kaikki vauvat tarvitsevat jossain vaiheessa tuttipullon, ja heti synnäriltä kotiuduttuani ryntäsin sellaisen ostamaan, koska muuten olisi iskenyt taatusti katastrofi. Käyttämättä jäi. 

Tästä voisikin taas kirjoittaa vaikka oman postauksensa! Nämä "meidän päivä" -postaukset pitää vaan suunnitella vähän etukäteen, jos meinaa kuviakin ottaa. Mutta aika peruspäivänä herätään ysin maissa yhdessä Bonskun kanssa, aamupäivä löllötellään sisällä (klo 11 päikkärit on siirtymässä myöhemmäksi), ehkä käydään puistossa ja syödään lounas. Sen jälkeen päikkäreille joko sisällä tai liinassa ulkona, jolloin voin käydä myös kaupungilla. Iskä tulee kotiin kolmen maissa, mikä on Bonskun päivän kohokohta. Toiset päikkärit ja päivällinen vaihtelevassa järjestyksessä, riippuen väsymyksestä. Ilta puuhaillaan milloin mitäkin ja kasin maissa aletaan vähitellen iltapuuhia. Toivonmukaan Bonsku nukkuu viimeistään kymmenen aikaan.

Hah, ja se samainen tuttipullo on ollut meillä käytössä ehkä kaksi kertaa, huonolla menestyksellä! 

Muki on paljon kivempi kuin tuttipullo. Vaikka taannoin mummu kyllä onnistui syöttämään Bonskua tuttipullollakin!

Tämmöisiä vastauksia keksin kysymyksiinne. Ja sain tämän valmiiksi lähes yhdeltä istumalta! Jee! Jos vielä keksit jonkun ytimekkään kysymyksen, niin kysy pois ja vastaan kommentissa!

Satokauden parsaat

Maaliskuussa satokausipostaus jäi välistä, kun en jotenkin keksinyt kokkailla mitään ihmeellistä. Toisaalta arkiruokapostauksetkin ovat kivoja, mutta aina ei muista kuvata. No, nyt huhtikuussa alkaa parsa aika vuodesta eli meidän perheessä syödään parsaa kyllästymiseen saakka. Sitä voi tietysti käyttää mitä hienoimmissa gurmeeruuissa, mutta myös ihan tavallisena arki-iltana, kuten eilen tuli todistettua. Mietin vielä hetken vastauksia kiperiin kysymyksiinne ja vastaan niihin omassa postauksessaan. Sitä ennen seuraa siis tämä sesonkiruokapostaus. Ja lisää kysymyksiä saa vielä esittää täällä. 

Parsaa ja paprikaa. 

Meillä on vältelty vehnää erinäisistä syistä nyt jonkin aikaa. Se on ollut kauhea isku arkikokkailuihin, sillä pasta on ollut sen perusta niin kauan kuin muistan. Onneksi nykyään on tarjolla paljon vehnättömiä ja gluteenittomia vaihtoehtoja. Yleensä valitsen maissipastan, vaikka en kyllä ole ihan varma, onko se parempi vaihtoehto kuin vehnä. Silloin tällöin pasta vaan on parasta, joten hyvä että vaihtoehtoja on. 

Maissipasta on uskomattoman uskottavaa pastaa.

Ostin kevään ensimmäiset parsaniput tällä viikolla, sillä nyt ne olivat jo hyvän näköisiä ja kohtuuhintaisia. Espanjalaisia taisivat olla, eli ihan Perusta asti niitä ei ole tarvinnut tuoda. Päätin hyödyntää parsaa makaronilaatikon päällä, sillä mikä paremmin ylevöittäisi tavallisen arkiruoan kuin uunissa paahtunut parsa. Makaronilaatikosta tein lihattoman version, joka kulkee meillä nimellä "fetaronilaatikko". Voitte arvata siis, mitä lihan tilalla on. Tällä kertaa heitin joukkoon myös paprikaa ja kirsikkatomaatteja. Munamaidon tein kauramaidosta, sillä halusin samalla kertaa tehdä myös Bonskulle oman suolattoman ja maidottoman version. Makaronilaatikko on yksi harvoista resepteistä, jotka katson aina vanhasta kotitaloudenkirjastani. Silti teen sen aina eri tavalla kuin kyseisessä kirjassa. Pitää vaan virkistää muistia, mitä taas muutinkaan. 

Parsat menossa uuniin. Bonbon sai tietysti omansa. 

Fetaronilaatikko parsalla

5 dl makaroneja
1 purkki marinoitua fetaa tai kuutio maustamatonta
1 paprika
Kourallinen kirsikkatomaatteja
Mausteita (esim. paprikajauhe, yrttejä)
Suolaa, pippuria
4 dl (kaura)maitoa
2 munaa
Juustoraastetta
Puntti parsaa

(kun tein lisäksi Bonskulle, laitoin enemmän maitoa ja 3 munaa)

1. Keitä makaronit ohjeen mukaan.  Pese ja pilko paprika ja tomaatit.

2. Voitele uunivuoka ja kaada makronit siihen. Sekoita joukkoon kasvikset. 

3. Sekoita munamaito ja siihen joukkoon mausteet. Lisää seos uunivuokaan.

4. Paista uunissa 200 asteessa ensin 25 minuuttia. Lisää sitten päälle pestyt parsat ja juustoraaste. Paista vielä 15 minuuttia tai kunnes juusto ruskistuu ja munamaito on hyytynyt.

5. Vauvan version voi tehdä ilman suolaa ja fetaa samaan tapaan. 

Äidin annos. Fetaronilaatikon lisäksi tein "pallosalaattia" mozzarella palloista ja kirsikkatomskuista.

Makaronilaatikossa on ihanaa se, että se kestää pitkään. Tykkään tehdä välillä isoja satseja ruokaa, sillä joka päivä en jaksa kokata uutta. Odotan kauhulla Bonskun teini-ikää, kun mahdollisesti mikään eri riitä. Ehkä hän oppii siihen mennessä niin taitavaksi apukokiksi, että taikoo lisää ruokaa itselleen käden käänteessä. Ainakin hän on jo nyt varsinainen kulinaristi, sillä parsan maku miellytti häntä selvästi. 

Bonbonin annos. Tästä valtaosa päätyi lattialle, mutta maut selvästi miellyttivät, joten jotain meni mahaankin. 

Mihin arkiruokaan sinä lisäisit parsaa?

Näkökulman vaihdos

Meille kotiutui viikonloppuna uusvanhoja legoja. Duplot ovat olleet minun leikeissäni pienenä, mutta nyt ne kaivettiin esiin. varastosta. 

Monta uutta postausideaa on työn alla ja muhimassa, mutta niitä ei vielä saa realisoitua erinäisten keskeneräisyyksien vuoksi. Niinpä ajattelin ensimmäistä kertaa (muistaakseni) kysymys-vastaus-postauksen. Te lukijat saatte esittää kysymyksiä tämän postauksen kommenteissa tai sitten voitte lähettää niitä minulle sähköpostiin. Osoite löytyy tuosta sivupalkista. Ihan kaikkea en tietenkään lupaa paljastaa, mutta pyrin vastaamaan kuitenkin kaikkiin kysymyksiin. 

Pieniä jatkuvasti keskeneräisiä projekteja. 

Yleensä minä olen päättänyt ihan itse, mistä täällä blogissa kirjoitan. Toki olen ottanut toiveita huomioon, mutta olen kuitenkin halunnut kirjoittaa lähinnä niistä asioista, jotka minua itseäni kiinnostavat ja vain ja ainoastaan niistä asioista, joita haluan itsestäni jakaa. Tämä olisikin vähän sellainen näkökulman vaihdot. Mikä lukijoita kiinnostaa minusta lukea tai tietää? Vai kiinnostaako mikään, eihän sitä tiedä. 

Lisää projekteja. Kuvan eläimet eivät liity projektiin. 

Tästä ajatuksesta inspiroituneena päätin taas ottaa kotoa kuvia epätyypillisistä näkökulmista. Räpsin niitä iltapäivätouhujen lomassa ja aika hauskoja, lähinnä lattiatason, kuvia siinä syntyi. Osaan tosin meinasi tulla pelkästään Bonskun käsi, sillä kameran linssi oli kovin kiinnostava. 

Tässä ei taida kyllä olla uutta näkökulmaa. Mutta tässä on Hellapuun aivan ihana paita, jonka ostin jokin aika sitten. Todella laadukasta ja suomalaista! 

Alhaalta himmelit näyttävät hauskoilta. Ei ihme, että Bonsku naureskeli niille joskus! Ne ovat jääneet edelleen lamppuun, koska eivät ole yhtään jouluisat. 

Pari rumpua siirrettiin lattialle turvaan ihan varoiksi, kun kadulla räjäyteltiin peruskalliota. Ei se kyllä ollut yhtään niin dramaattista, kuin miltä kuulosti. Rummut olisivat selvinneet kaapin päälläkin. 

Kolme vintagemekkoa roikkuu kaapin ovesta koristeena. Tässä kuvassa ne muodostavat hauskan yhdistelmän, kuin tilkkupeiton. Turkoosin, Beriiniläisen "kilohintamekon" helman kohtaloa vielä arvon. Se saattaa lyhentyä polvimittaiseksi.

Tässä kuvassa näkökulma sinänsä ei ole erikoinen, mutta kuva on harvinaisen mustavalkoinen! Hauskat mustavalkoiset munat löytyivät  Ylläkseltä Seita shopista. 

No niin, kyselemään vaan!