lauantai 14. helmikuuta 2015

Tieteellinen koe tanssiaisten jälkeen

Oi mitä ihania värejä!
Oi miten minä pidänkään vanhojen päivästä! Onneksi olen päässyt melkein joka vuosi seuraamaan aitiopaikalta eli esiintymislavalta niitä kauniita pukuja ja suloisia melkein aikuisia hienoiksi laittautuneina. Minusta perinne on ihana, eikä suomessa pääse turhan usein pukeutumaan iltapukuun. Eilen ja torstai iltana pääsin taas fiilistelemään vanhojen päivää ja kurkkimaan nuottien yli pukuloistoa. (Muutama paikka tuli kyllä kappaleissa varmaan missattua sen takia...)
Kuvien laatu on hieman heikko, sillä ne piti räpsiä vauhdissa ja vähän vaivihkaa.
Parina viime vuonna puvuissa on näkynyt aivan erityisen ihania ja karkkismaisia värejä. Oikeastaan monet puvut ovat sellaisia, jollainen väikkyi minullakin joskus mielessä, mutta sellaisia ei vielä ollut tarjolla. Nyt näkee melkein pelkästään valmispukuja, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että samojakin pukuja voi olla usealla tanssijalla. Tämä ei kokonaisuuden katselijaa kuitenkaan haittaa, sillä tämä pastellipuvut muodostavat yhtenäisyydellään silmiä hivelevän kokonaisuuden. Ja ovathan pojatkin tietysti komeita ja hiukan honteloina puvuissaan ja frakeissaan. 

Monenlaista väriä mahtui mukan ja niin monta suosikkia!
Vaikka oma pukuni ei ollutkaan pastelliunelma, olen siihen edelleen tyytyväinen. Väriyhdistelmä on klassinen mutta moderni ja puku oli yksinkertaisuudessaan tyylikäs, vaikka nyt korsettiyläosat ovat auttamattomasti poissa muodista. Puku teetettiin, sillä siihen aikaan eli tasan kymmenen vuotta sitten moni teetti tai teki oman pukunsa. Ostopukuja oli vielä melko rajallisesti tarjolla. Puku oli erittäin hyvä ostos, sillä se on kulutettu lähes puhki erilaisissa vuosi- ja itsenäisyysjuhlissa. 

Puvun yllätystä eli turkoosia tylliä ei ole ikuistettu kovin moneen kuvaan. Tässä näkyi parhaiten. Puku oli itseasiassa jopa hieman löysä ja pyöri päällä. Nyt ei todellakaan, sattuneesta syystä. 
Kotiin tullessani minun oli pakko tehdä pieni tieteellinen koe. Mahtuisiko puku edelleen päälleni? Etukäteen veikkasin, että joko hameen tai korsetin vetskari jäisi jumiin. Yllätyksekseni puku meni kuin menikin päälle, tosin nipin napin. Vyötäröön oli tehty teettämisvaiheessa säätövaraa ja uloin nappi meni vatsan sisäänvetämisellä kiinni. Korsetin vetskari oli hieman haastavampi, mutta sain sen vedettyä ylös asti. Pystyin pitämään pukua ehkä viitisen minuuttia ja sitten piti höllätä vetskaria. Yläosa tuntui varmaan samalta, kuin oikea kureliivi tuntuisi. Huh! Mutta maha ei kiristänyt, sillä kätevästi korsetin alaosa on alaspäin levenevä. Tanssimaan en olisi kyllä pystynyt!

Uutta äitiysmuotia? Tässä vaiheessa korsetin vetskari on jo takaa auki, kun kuvaamisessa kesti liian kauan. Maha peittyy kätevästi levenevän helman ja alaspäin levenevän korsetin alle. Vyötäröllä tekee kyllä tiukkaa, mutta on se vielä siellä. 
Sitten oli taas aika laittaa puku (kuvainnollisesti) naftaliiniin. Saa nähdä, koska se menee seuraavan kerran päälle vai meneekö enää milloinkaan. Ei sillä onneksi ole niin väliä, sillä... 

Millaisia vanhojentanssi muistoja sinulla on? Oletko päässyt seuraamaan tansseja omiesi jälkeen?

14 kommenttia:

  1. Hauskalta näyttää puku edelleen silmissäni irtohihoineen ja kyllä ihmettelen, että sen vetskarin kiinni sait.

    Silloin kun itse olin "vanha" etsimme ullakkojen ja arkkujen kätköistä vanhoja mustia silkkisiä kirkkohuiveja ja nimenomaan pukeuduttiin vanhoihin vaatteisiin. Liikuntatunneilla opeteltiin etukäteen osin samoja tansseja kuin nykyäänkin, mutta ei esiinnytty vanhemmille vaan keskenämme tanssittiin yhdellä tunnilla liikuntasalissa . Ehkä opettajat olivat katsomassa ja lukion ekat luultavasti. Oppitunneilla oltiin ihan normaalisti, mutta silti oli hienoa, että oltiin sitä vanhinta ikäluokkaa siitä lähtien.

    Hauska tuo postauksen loppuylläri!!!

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hame tuli niin ylös, että suurin osa vatsasta jäi sen alle. Korsetin viimeiset kymmenen senttiä teki aikamoisen tiukkaa. Yksiosaista pukua ei varmaan olisikaan saanut kiinni!

      Tuokin on hauska tapa viettää vanhojen päivää, että ihan oikeasti oli vanhat vaatteet. Se on siitä vähän jalostunut, mutta hieno päivä se joka tapauksessa on .

      Poista
  2. Vau pukuun mahtumiselle! Hieno saavutus sinulta ja Bonbonilta! :)

    Tosiaan tuolloin 10 vuotta sitten oli paljon enemmän itsetehtyjä pukuja! Silloin näkyi vielä muutenkin enemmän vanhantyylisiä pukuja, kun taas nyt taitaa lähes kaikki puvut olla enemmän iltapukukategoriaa. Mun mielestä pukuja on ihana ihastella ja tykkään fiilistellä tansseja ja musiikkeja - ihan joka vuosi en ole nähnyt wanhoja, mutta useimpina kuitenkin joko työn puolesta tai sattumalta kauppakeskuksessa tms. Myös pikkusiskon tanssit ovat jääneet mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutamia vanhan tyylisiä pukuja on joka vuosi joukossa, mutta suurin osa on kyllä noita iltapukuja. Vanhan tyyliset puvut edustavat ehkä enemmän alkuperäistä ideaa, mutta iltapuvut ovat monipuolisempia jatkokäyttöä ajatellen.

      Poista
  3. Voih, käytiin töistä myös seuraamassa tansseja. Ihania rinsessoja ja rinssejä! Mietin siinä itsekin, että saankohan enää koskaan tilaisuutta hankkia itselleni tuollaista prinsessaunelmaa! Toivottavasti! Mullakin oli omissa tansseissa äidin tekemä yksinkertainen viininpunainen/violetti pitsimekko, enkä kyllä yhtään tiedä, mahtuuko enää päälle. (Tosin itse kyllä taidan olla jo sen verran mahakas, että juuri NYT ei mahtuisi. ;D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluaisin vielä jonkun uuden ihanan iltapuvun! Elättelen toiveita, että jonain päivänä tipahtaa kutsu pressan linnan juhliin. Pitäisi vaan miettiä, että millä saavutuksella minä sinne pääsisin. Jos mies jostain syystä pääsisi, niin todennäköisesti soittamaan ja silloin ei varmaan saa ottaa avecia mukaan hengailemaan. Huoh...

      Heh, minullakaan ei kyllä enää kauaa mahdu, mutta vielä toistaiseksi maha on niin pieni, että vielä ehti kokeilla.

      Poista
  4. Uskomatonta, kuinka vanhojen tanssit ovat muuttuneet niistä ajoista kun meidän ikäpolvi niitä tanssasi. Miulla oli vuokrattu puku, tummansininen, nyöritys oli edessä ja vaikkei se ollutkaan mikän historiallinen puku, niin kukaan nykywanha ei vetäisisi sitä yllensä. :D

    Mieheni tanssi vuosi miun jälkeen, ne tanssit kävin katsomassa (ja pääsin toki yleisövalssiinkin), mutta sen jälkeen ei ole tilaisuutta tarjoutunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hassua, miten 2005 ei tunnu olevan niin kovin kaukana, vaikka siitä on oikeasti se kymmenen vuotta aikaa!

      Heh, minäkin tajusin olleeni miehen tansseja katsomassa, kun wanhat kävivät myös yläkouluissa tanssimassa. Tosin kumpikaan ei vielä tuntenut toisiaan. Eikä hän edes hakenut MINUA yleisövalssiin! Mikä vääryys! Eikö hän huomannut tulevaa vaimoaan, ruipeloa kasiluokkalaista?

      Poista
  5. Miten hienoa, että olet voinut käyttää ihanaa pukuasi monta kertaa! Luulen että noille hempeille prinsessaunelmille on vaikeampi löytää käyttöä kuin sinun tyylikkäälle puvullesi. Omasta vanhojenpäivästä minulla on samanlaiset muistot kuin Avalla: isoäidin silkkihuivi ja äidin vanha pitkä hame haettiin komerosta ja niillä mentiin. Voi olla että jossain kouluissa oli jo siirrytty hienompiin hepeneihin, sillä kaksi tyttöä jotka olivat siirtyneet meidän kouluun toisesta koulusta olivat pukeutuneet ihaniin rokokoo tyylisiin juhla-asuihin ja heillä oli ihanat kampsuksetkin. Olin niiiiin kateellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voi olla että monella käyttö jää tuohon kertaan. Tosin aika hyvin noista moni menisi vielä yliopiston vuosijuhlissakin.

      Jännää, miten vähitellen nuo pukeutumistavat ovat muuttuneet: ensin muutamia "rokokoopukuja", sitten vähitellen kaikilla "wanhantyyliset" puvut ja nyt sitten iltapuvut. Yleistyvätköhän vintagepuvut jossain vaiheessa? Muistan, että yhdellä meidän vuosikurssin tanssijoista oli isoäitinsä hääpuku, tosin punaiseksi värjättynä.

      Poista
  6. Oi vanhojen tanssit!!! Ihana tapahtuma, mulla oli vuokrattu puku joka oli Sissi -prinsessan garderoobin mallista valmistettu :) olen yrittänyt täällä Saksassa selittää ystäville vanhojen tansseja, mutta ei se innostus oikein välity ellei ole itse ollut paikalla! Tykkään perinteistä ja tämä on hieno perinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, oikein historiallinen prinsessapuku! Harmi, ettet ole saanut tätä vanhjoen tanssi-innostusta leviämään Saksaan. Ehkä koulutuuteilla on parempi menestys Suomessa!

      Poista
  7. Minua itseäni harmittaa eniten tuossa vanhojen päivän kulttuurissa se, että vaikka pukeudutaan hienosti joko historiallisiin asuihin tai iltapukuihin, ei muu käyttäytyminen ole sellaista kuin ko. puvun kanssa pitäisi. Siitä huolimatta puhe vilisee v- ja p-alkuisia kirosanoja ja muutenkaan käyttäytyminen ei ole kovin hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten totta! Kyllä meillekin tapakasvatusta oli ja arvokkaasta käyttäytymisestä puhuttiin, mutta aika nopsaan se unohtuu monilta. Ehkä sitä pitäisi painottaa vielä enemmän.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.