torstai 24. lokakuuta 2013

Yhteensoiva sisustus

Musiikki on valtavan hieno asia.  Sen lisäksi, että soittimista voi saada lähtemään kauniin äänen (huom, ei aina), soittimet ovat myös oivia sisustuselementtejä. Olisi paljon tylsempää, jos soittimista tehtäisiin ankean näköisiä ja värisiä, vaikka ne kuulostaisivatkin samalta. Niinpä iloitsen paitsi soitinten kuuntelemisesta, myös niiden katselemisesta. Sisustuskielessä puhutaan usein yhteen sointumisesta. Nämä kotimme kaunokaiset soivat yhteen tavallista kirjaimellisemmin.

Music is very important thing in our lives, especially my husband's. He's a drummer which means we have snares, tom toms and base drums all over the house. I actually really like it because I thing musical instruments are beautiful and are an important part of out home decor. My husband takes music more seriously than I do and I'm merely a mediocre alto saxophonist. But that doesn't mean I shouldn't keep playing, enjoying the music - and admiring my saxophone.

Äh, taaskin kuva vääristää värejä. Oikeasti nuo lasit ovat juuri saman vihreitä kuin tuo rumpu. Miten saisi käsiteltyä vain osan kuvan väreistä? Tarvitsisi varmaan jonkun hienon ohjelman. 

Soittimia on vilahdellut kotikuvissamme usein, sillä niitä löytyy melkein joka nurkasta ja hyllystä. En kuitenkaan muistaakseni ole koskaan koonnut niitä samaan postaukseen. Ja jos olenkin, niin kertaus on opintojen äiti. Täytyyhän lukijoiden tietää, mistä kaikesta soitinkavalkadimme koostuu. Tosin ihan kaikkia  soittimia tässä ei ole, eikä kaikkia säilytetä edes kotona. 

Sähköbasso kuikuilee djemben takaa. 

Yksi aivan suosikeistani on djembe, jonka mies osti melko hiljattain. Koska oli tiedossa, että sitä pidetään esillä, mies oikein soitti ja tiedusteli kuosivalinnasta. Toisessa olisi ollut jotain heimonaamaripäitä, päädyimme tähän vähän neutraalimpaan kuvioon. Värit onneksi räiskyvät! Eikä haittaa, että ne ovat vähän erisävyisiä kuin monet muut värit kodissamme. Se on vain eklektistä. Djembe on hauska, kävelen gradua kirjoittaessani vähän väliä sen luokse ja rummuttelen vähän. Olen varma, että se helpottaa ajattelua. 

Sekalainen seurakunta: rumpuja, kellohattu, sisäpelitossut, pyyhelaatikot ja Carmen-rullat.

Olen oppinut tässä vuosien saatossa mihin erilaisia rumpusettejä tarvitaan ja millainen sopii minkäkinlaiseen musiikkiin. Aika ajoin meille ilmestyy uusi setti ja vanha lähtee pois. Osan seteistä mies on siirtänyt bändikämpille. Suren aina, kun joku erityisen kaunis setti lähtee hyllyiltämme pois! Vähän aikaa hyllyt näyttivät suorastaan ankeilta, mutta onneksi kesällä vanhat 70-luvun tiikerirummut saapuivat ilostuttamaan hyllyjämme. Pitäisiköhän minun hankkia varoiksi jotkut oikein nätit rummut, jotka voin laittaa puuttuvien tilalle. Tosin missä niitä sitten säilyttäisi, jos hyllyt ovat täynnä?

Vintagerummut ja vintagemekko. Hopearummuista otettiin mallia meidän hääkakkuun!

Välillä ne "väärissä paikoissa" pyörivät rummut on vähän isompia kuin tämä. 

Välillä niitä soittimia löytyy tietysti myös vääristä paikoista. Tänään esimerkiksi tuollainen pikkuruinen rumpu, jonka nimeä en muista, nökötti eteisessä. Mutta kuka voisi vastustaa noin söpöä rumpua tai noita herkullisen värisiä rumpukoteloita, jos nyt joku soitin sattuu olemaan vähän tiellä jonkin aikaa? Sanottakoon, että mies vie kyllä soittimet aina ensi tilassa bändikämpille tai laittaa hyllyille, eli suurta ongelmaa niistä ei koidu. 

Jos oikein tarkasti katsoo, lipaston hyllyltä voi bongata suloisen Yamaha Handysoundin. Kai sekin soittimeksi lasketaan?

Osa soittimista aiheuttaa ikuisia murheenkryynejä. Tämä miehen sähkörumpunurkkaus on ihan siedettävä ja toimiva. Minun esteettisten ja miehen toimivuuskäsitysten välillä vallitsee kauhun tasapaino. Piakkoin olisi tarkoitus vähän miettiä uudestaan tätä järjestelyä, sillä erityisesti työpiste on ahdas. Lähinnä siis uudelleen järjestelyjä.

Soittonurkkaus jää kätevästi ovan taakse, eikä näy olohuoneeseen. Eikä tämä murheenkryyni ole onneksi järin iso. Täytyy tosin ottaa tuo autojuliste tuolta goovejulisteen takaa esiin.

 Niin joo, ja kyllähän minäkin musiikkia harrastan. Soitan siis alttosaksofonia orkesterissa, jos joku ei sattunut tietämään tai muistamaan. En hirveästi mainosta sitä, sillä soitan ihan vain omaksi huvikseni ja olen varsin keskinkertainen soittaja. Enkä nyt vähättele taitojani, sillä minusta se on ihan ok olla keskinkertainen tai huonompikin! Ei minun tarvitsekaan olla tämän parempi ja voin silti nauttia soittamisesta. Toisaalta voisin kyllä välillä vähän ottaa itseäni niskasta kiinni ja harjoitella enemmän. Todellisuudessa foni pysyy yleensä koko viikon kotelossa, ellei ole keikka tulossa. Sääli, sillä soitin on niin kaunis, että sitä voisi katsella useamminkin. Noooh, tuohon se jää nyt ainakin muutamaksi päiväksi. 


Laiskuri-Karkkis ei jaksa purkaa fonia eikä jatksanut laittaa suukappaletta paikoilleen tällä kertaa. Minusta tuntuu, että olen aiemminkin laittanut vastaavan kuvan tänne blogiin. 
Soittimet ovat siitä hauskoja sisustusesineitä, että niitä ei ihan tavallisesta sisustuskaupasta ostetakaan. Tai no, kyllä jonkun ruttaantuneen torven voi tietysti jostain antiikkiliikkeestä saada, mutta noin pääsääntöisesti. Silti ne ovat mielestäni mitä hienoimpia sisustuselementtejä. Oikea piano olisi kyllä kodin kruunu, vaikka en tiedä kannattaako sellaista hankkia, kun kumpikaan meistä ei sitä juuri soita. Tyydyn toistaiseksi nauttimaan näistä vähän helpommin liikuteltavista sisustussoittimista. Ehkä intoudun ottamaan tuon foninkin vähän useammin esille, harjoittelemaankin?

Onko sinun kodissasi soittimia sisustuselementteinä?

13 kommenttia:

  1. On! Ullakolta löyynyt mandoliini. Rikkinäinen, harmi kyllä. Ja minulla on piano, jota soittaisin, mutta se ei mahdu kotini eteisestä läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mandoliini toimii varmaan hyvin sisustuksessa silti! Harmi, että piano ei mahdu eteisestä. Meille taas piano ei yksinkertaisesti mahdu.

      Poista
  2. On on! Harmooni löytyy (kun kannen laittaa soittimen päälle, toimii kynttiläpöytänä, hehhe). Viulut löytyy kotelosta sängyn alta, vaikkakin järkevää olisi säilyttää esim kielisoittimia ilman koteloa vaikkapa seinällä, koska tämä mahdollistaisi soittimen luonnollisen värähtelyn kodin muiden äänien kanssa, mikäli ilmanlaatu vaan huoneessa on hyvä. Kuulin tämän vinkin eräältä soitinrakentajalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Taas kulkee blogiajatukset samaa rataa, olin just alkamassa kirjottamaan omista soitinvalinnoistani, mutta ehkä vähän lykkään sen julkaisua. :-------) Pps. Kivaa viikonloppua!

      Poista
    2. Harmooni onkin hieno! Mun yhdestä kesätyöpaikassa, pikkuruisessa kotimuseossa oli harmooni, jota yksinäisinä hetkinä kokeilin. Ja viulukin löytyi, mutta en muista uskalsinko kokeilla.

      En olekaan koskaan kuullut tuollaisesta värähtelymahdollisuudesta. Viulut seinälle vaan, jos se on mahdollista! Meilläkin on sängyn alla yksi kitara lisää. Ja huilu kirjahyllyn uumenissa.

      Kirjoita vaan soittimista, minua ei ainakaan haittaa. Kivaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  3. Meillä on piano lähinnä sisustuselementtinä. Joskus tulee joululauluja alkeellisesti soitetuksi. Mutta piano on kyllä tosi kaunis missä tahansa sisustuksessa niinkuin teidänkin soittimet. Ja kirkkaanväriset rumpukotelotkin ovat tosi hauskat.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, pianon päälle saa laitettua vaikka mitä asetelmia! Ja kyllä sitä välillä soitetaankin. Ehkä minusta ei olisi koskaan tullut soittajaa, jos en olisi niitä paria (?) vuotta soittanut ensin pianoa.

      Poista
  4. Eipä ole soittimia, mutta tunnen enemmäin kuin hyvin vihreän värin kuvaamisen ongelmat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti vihreä on jotenkin erityisen vaikea väri saada kuvatuksi oikein. Olen huomannut sen ennenkin. Mistäköhän tämä johtuu?

      Poista
  5. Minä olen tuskaillut sitä, että saintpaulioiden violettia väriä on lähes mahdoton saada kuvattua oikein. Kysyin asiaa kollegalta, joka on aktiivinen kameraseuralainen ja tietää valokuvauksesta yhtä ja toista, Hän sanoi, että esim. sinivuokon sinisen kuvaaminen on ihan tunnetusti lähes mahdotonta ja se johtuu siitä, että kamera ja silmä yksinkertaisesti aistivat eri tavalla kukan terälehdistä heijastuvan säteilyn. Siinä säteilyssä on siis sellaisia aallonpituuksia, joita silmä ei asti, mutta kamera astii tai päinvastoin. Jos näin on sinivuokon tai saintpaulian terälehtien heijastamassa valossa, niin miksei vihreän lasin kohdalla voisi olla samoin tai minkä tahansa värin.

    On ihanaa, että miehesi soittimet ovat sinulle kauniita sisustuselementtejä! (Eivät esimerkiksi ärsyttäviä pölynkerääjiä. . . )

    Meillä on nuorimman tyttäreni piano sisustuselementtinä. Hän kun asuu niin kaukana, että tostaiseksi piano on täällä odottamassa jotain ihme sattumusta, joka mahdollistaisi kuljetuksen. (Piano ei ole niin arvokas, että sen rahtaaminen maksullisella kuljetuksella olisi järkevää. ) Mieheni kitara on kotelossa ja valitettavasti se ei ole noussut sieltä pitkään pitkään aikaan. Ehkä jouluna sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värit ovat kyllä jännä ilmiö, koska nehän ovat tavallaan vain aivojemme tuotosta ja niiden näkemiseen vaikuttaa mielikuvat ja kokemus asioiden "oikeista" väreistä.

      Minä olen melko liberaali pölyn ja villakoirien suhteen, joten siksikään en miellä soittimia pölynkerääjiksi. Vaikka kieltämättä ne on aika vaikea pölyttää.

      Poista
  6. Löytyy ainaki minidjempe, ukulele, viulu ilman kieliä (joskus ko on aikaa, sen vois korjata), kitara, melodica, rytmimunia, irkkupilli ja joku muu savinen puhallinen, jonka nimeä en muista.. Köyhän ja musikaalisen opiskelijan sisustuselementtejä.. :) Vaikka taitaa kaikki olla aika piilosa nyt kyllä.. :) Vanhempien kotoa löytyy piano, täältä ei vielä toistaseksi muuta ko lasten miniminilelusyntikka. Miten saatoinkaan unohtaa.. :)

    Siunausta blogillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle!

      Hyvältä soitinvarastolta kuulostaa! Meilläkin on erinäisiä pienempiä (rytmi)soittimia rytmibanaanista kazoohon, mutta ne eivät ole esillä. Ehkä joskus täytyisikin pistää pystyyn näyttely!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.