torstai 31. lokakuuta 2013

Käytännön sisustamista

Vähän aikaa sitten Sateenkaaria ja serpenttiiniä -blogin Laura vastasi haasteeseen, jossa piti esitellä kodin käytännön sisustusta, eli esineitä, jotka helpottavat arkea sen lisäksi, että ne ovat osa sisustusta. Aluperäinen haaste oli Rakkaudella tehty -blogista ja siinä sanottiin näin: 

"Sisustaminen ei ole mielestäni pelkästään kauniita esineitä joita laitan hyllyn päälle, vaan kaikkea sitä mikä kodissani on esillä. Ja ainakin meillä esillä on juuri niitä esineitä, joita päivittäin tarvitaan. Niitä ei ole välttämättä pakko piilottaa kaappeihin (varsinkaan jos ei ole tilaa tehdä sitä), vaan ne voivat olla osa sisustusta.

Haluaisinkin nyt haastaa bloggaajia esittelemään juuri näitä esineitä. Sitä käytännön sisustusta, jolla on oikeasti jokin tärkeä merkitys. Tarkoitan niitä esineitä, jotka ovat näppäriä arjen apureita. En ehkä tarkoita huonekaluja tai kodinkoneita (vaikka miksei niitäkin), vaan muita näppäriä keksintöjä. Ne voivat olla kauniita, tai vain käytännöllisiä, mutta joka tapauksessa ne liittyvät sisustukseen.

Toivoisin, että esittelet vaikkapa kolmesta viiteen asiaa tai tavaraa sinun käytännön sisustuksestasi. Nappaa kuva tai pari, kerro vähän tarinaakin jos haluat. Voit ehkä haastaa yhden, kolme tai vaikka viisikin muut kertomaan omista arjen apureistaan. Toivoisin myös, että mainitset haasteen alkuperän (ja kuka juuri sinut tähän haastoi), jotta haastetut voivat käydä halutessaan myös minulle linkittämässä omia tarinoitaan. Säännöt eivät toki ole tässä haastessa pääasia, vaan se käytännön sisustaminen!"

Nappasin haasteen itselleni ja aloin vimmatusti pohtia, mitkä asiat kodissani ovat todellisia arjen apureita. Suurin osa niistä löytyi keittiöstä, sillä rajasin huonekalut pois. Jos olisin ottanut ne mukaan, olisin valinnut ainakin ihanan sohvapöytämme, joka on paitsi kaunis myös käytännöllinen. Se on sopivan kokoinen ja korkuinen sekä sitä on helppo liikutella tarvittaessa sohvaa lähemmäs, jos haluaa laskea kahvikupin kädestään.

Oikeastaan tästä löytyy tosi monta arjen apuria: tiskiharjat voivat olla kauniita ja samoin Methodin pirteä puhdistusaine on kuin osa sisustusta. Lasipurkeissa säilytetään konetiskiainetta.

Ensimmäinen valintani on enemmän käytännöllinen kuin kaunis: Ikean tiskinkuivauspömpeli. Meillä ei ole tiskikaappia ja sekös minua harmittaa. Kapealla pesukoneella ei saada kaikkia asioita pestyksi, joten käsitiskiä tulee sen verran, ettei kaikkea jaksa millään kuivata käsin. Tuo pömpeli on ihan mahtava, koska se on sopivan pieni ja huomaamaton. Suurin osa tiskitelineistä on aika isoja. Kuvasta löytyy myös kauniimpi arjen apuri, Susannan bambuinen tiskirätti. Ne ovat aivan loistavia, enkä enää palaa tavallisiin tiskirätteihin!

Lähes inhorealismia tiskialaan pohjalta. Kaikkein likaisimmat tiskit sentään siirsin syrjään.

Tämä kolmaskaan apuri ei ole ehkä järin tyylikäs, enkä tiedä onko se osa sisustusta, mutta voi miten paljon arkea onkaan helpottanut kunnon tulppa tiskialtaassa! Meillä oli siis ennen vain ritilä, joka päästi kaiken veden valumaan pois, mikä vaikeutti tietysti tiskaamista. Yritimme saada paremman tulpan keittiöliikkeen kautta, mutta sieltä olisi pitänyt tilata koko putkisto. Onneksi Ikea pelasti taas tilanteen, kun sieltä löytyi muutama viikko sitten oikean kokoinen tulppa. Hip hurraa! 

Leivänpaahtimen teho ei ole ehkä ihan priima, mutta se on niin pirteän värinen, että vähän vähemmän mustaakin leipää syö mielellään.
Myös tähän kuvaan mahtuu itseasiassa monta arjen apuria, jotka ovat kyllä haasteen vastaisesti sekä kodinkoneita, että huonekaluja. Valitsin kuitenkin ne, koska ne tulivat aivan ensimmäisenä mieleen. Leivänpaahdin on asia, joka auttaa aamuni käyntiin. Aamulla kaipaan rapeaa, lämmintä paahtoleipää enkä voisi kuvitellakaan syöväni mitään muuta kotioloissa. Kahvinkeitin on myös oiva apu aamuisin. Jotta arki ylipäätään lähtisi käyntiin, tarvitaan siis näitä oleellisesti. Ikeasta (taas) hankittu työtaso on myös oleellinen osa toimivaa arkea. Ilman sitä keittiössämme ei olisi mitään paikkaa kodinkoneille ja lisäksi se on kauniskin. 

Xylitoli-automaattia en nostanut arjen sisustuksen helmiin, vaikka se ihan kätevä onkin. Mies varmaan sanoisi, että tuo myslipurkki on olennainen osa hänen käytännön sisustustaan. 

Vielä yksi arjen apuri löytyy keittiöstä, mutta se ei liity niinkään taloudenhoitoon vaan bloggaukseen. Yhden keittiön tason päällä on loisteputki lamppu, jonka olen havainnut ehdottoman tärkeäksi kuvatessani hämärtyvinä iltoina. Loisteputki antaa juuri sopivasti kirkasta valoa, jotta pystyn kuvaamaan kokkaukset ja yksittäiset esineet pimeänäkin iltana. Huoneiden kuvaamista se ei tietenkään auta, mutta ainakin osa kuvista on teräviä. Tosin graduntekijän etu on se, että pystyn ottamaan kuvia kotona myös valoisaan aikaan. 

Tätä jaksan ihailla edelleen päivittäin! Pian saan aloittaa myös uuden, kauniin omaseurantavihon. En käytä enää sairaalasta saatuja, vaan ihan normaaleja vihkoja, koska ne ovat kauniimpia. 

 Viimeisen arjen apurin hankin kesällä ja esittelin jo blogissakin; uusi insuliinilaatikko. Se on kuitenkin osoittautunut niin hyväksi ostokseksi, että ansaitsee tulla mainituksi uudestaan. Miten ihmeessä olen pärjännyt kaikki nämä vuodet sekaisen muovilootan kanssa? Lokerot pysyvät hyvin järjestyksessä, eikä kaunista laatikkoa raaski täyttää käytetyillä verensokerin mittausliuskoilla. Tosin, tämän linkin takana on karu totuus diabeetikon kanssa elämisestä

Minä valitsin tällaiset arjen sisustukseen liittyvät asiat. Noista kyllä kaikki eivät ole mitään kovin sisustuksellisia, mutta ei se ollut pakollistakaan. En jaksa nyt miettiä, kenet haastaisin, mutta nappaa haaste itsellesi, jos huvittaa! Voit myös kertoa kommentissa oman kotisi käytännön sisustuksesta. 

8 kommenttia:

  1. Koska elämästä 90 prosenttia on arkea tai ainakin arkisia askareita niin pitää arkiesineidenkin olla kauniita. Kauneus antaa hyvän mielen ja parantaa oloa. Siksi arkenakin pitää minusta käyttää kauniita astioita. Jos ei nyt isoäidin perintökalustoa niin kauniita arkiastioita.

    Työhuoneessa minulla on erittäin kaunis roskakori ja olohuoneessa kaunis lehtikori. Tässä äskettäin keksin sanonnan rumuuden minimointi mikä tarkoittaa esim sitä, että jos keittiön työpöydälle on illalla jäänyt likaisia asitoita, jotka eivät ole ehtineet tiskokoneeseen ne pitää koota mahdollisimman píeneksi huomaamattomaksi pinoksi. Ettei siis aamulla herätessä ole vastassa työtaso täynnä lautasia, laseja ja voiveitsiä iltapalan jäljiltä.

    Tämä ei kyllä ollut vastaus haasteeseen, mutta jotain sisustuspohdintaa kuitenkin.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, menin heti minimoimaan rumuutta ja järjestelemään tiskejä! Olen vaan kauhean laiska laittamaan tiskejä mitenkään järkevästi, siitäkin huolimatta, että työtasotilaa on muutenkin aika vähän.

      Astiat ovat kyllä iso osa arjen sisustusta!

      Poista
  2. Hei kiva, kun nappasit tän :)

    Sun paahdin on ihana. Tuosta mä tänne muuttaessa haaveilin. Nimenomaan keltaisena, mutta vanha sai kuulema kelvata ;) Liputan myös bambuisten tiskiriepujen puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli just sopiva haaste, vähän uutta näkökulmaa ja kivan lyhyt.

      En suosittele tuota leivänpaahdinta, mikäli tykkää vähänkään tummemmasta paahdosta. Paahtoaste on kovimmillaankin aika mieto, onneksi kuitenkin rapea.

      Poista
  3. Pus pus rättini mukaanpääsystä!

    Saatan napsia haasteen, on aika kiva miettiä asioita välillä vähän toisesta näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rättisi pääsevät ehdottomasti mukaan! Nappaa ihmeessä haaste, tätä oli kiva miettiä.

      Poista
  4. Olen myös Susannan tiskirättien vannoutunut kannattaja. Sain ensimmäisen sellaisen muuten äidiltäsi!
    Avan keksimä sanonta "rumuuden minimointi" on hieno, otankin sen käyttöön vastaisuudessa.
    Meillä on hyvin pieni ulkoeteinen ja ennen oli suorastaan vaikea päästä sisään, kun lattia oli täynnä kenkiä. Kun kenkähylly ei mahtunut sinne. Mutta sitten otin mittanauhan ja mittasin paikan ja Jyskissä mittasin siellä myytävän kenkätelineen ja se sopi! Nyt iloitsen kauniissa kenkätelineessä hyvässä järjestyksessä olevista kengistä aina ulosmennessäni ja sisääntullessani. Rumuus minimoitiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rumuuden minimointi on kyllä hyvä käsite! Se lisäksi antaa ymmärtää, että rumuutta ei voi täysin välttää, mutta sen voi yrittää minimoida juuri niin tarkasti kuin itse viitsii. Minäkin harrastin rumuuden minimoimista täällä kotona tällä viikolla ja siitä kirjoitan varmaan seuraavassa postauksessa.

      Hyvä, että kenkähylly sopi! Joskus on haaste löytää oikean kokoisia huonekaluja ahtaisiin kohtiin.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.