Edellisessä kotikierros-postauksessa mainitsin aloittavani olohuoneella, sillä se on suosikkini. Todellisuudessa syy taisi olla se, että se oli helpoin järjestellä kuvauskuntoon. Onhan meillä ihan siistiä, mutta sellaista pientä tavaraa tuppaa kertymään tuolien selkämyksille ja pöydille. Se tekee sisustuskuvaamisen vähän haastavammaksi. Jatketaan grand tour -sarjaa seuraavaksi helpoimmalla siivottavalla, makuuhuoneella.
Aika paljon olettekin jo makuuhuoneestamme nähneet, kun kyselin tuosta ruusutyynystä ja sen mätsäävyydestä. Lisäksi ekoissa postauksissa esittelin kirpputorilöytö-lipaston, joka on makuuhuoneessamme. Toivottavasti näissä kuvissa on kuitenkin jotain uutta näkökulmaa!
Lipaston päällä oleva taulu on aito Karkkis Karkkinen, jonka hän maalasi lukion toisella jostain postikortista. |
Makuuhuoneesta on suora kulku keittiöön. Onneksi tosin ruokailutilaan, jota kelpaa katsella myös makkarista käsin. Tarvittaessa haitarioven saa kiinni. Se ei ole järin kaunis, mutta toimiva erityisesti aamuisin, jolloin minä jään vielä nukkumaan, kun mies syö aamiaista. Halusimme tästä huoneesta makuuhuoneen, vaikka ehkä loogisempi ratkaisu olisi ollut olkkari keittiön yhteydessä. Tässä huoneessa etuna on kuitenki se, että ikkunat ovat sisäpihalle ja lisäksi huone on aavistuksen pienempi.
Verhoista olenkin jo kertonut, mutta jos joku ei muista, niin kerron uudestaan. Ne olivat nimittäin niin uskomaton löytö! Heti muutettuamme uuteen asuntoomme aloin haaveilla makuuhuoneeseen samettiverhoista. Muihin huoneisiin en kaivannut verhoja lainkaan, mutta makkari on kiva saada pimeäksi. Lisäksi ajattelin, että paksut samettiverhot lämmittäisivät jonkun verran, jos vanhat ikkunat vetävät. Samettia oli vain aika vaikea löytää ja se myös maksoi 35-50€/metri. Mutta kuinka ollakaan vanhempani ja kummini löysivät Tallinan matkaltaan juuri hyvän väristä samettia 35€/ seitsemän metriä!
Tarkkasilmäisimmät voivat bongata mihin liittyvä musiikkiprojekti miehellä on meneillään. |
Ja jotta rummut eivät pääsisi loppumaan, tässä on vielä se makkarin nurkka, josta ei ole vielä näytetty kuvia. Sähkörumpuja ei kovin sistustukselliseksi taida saada, mutta silmä on tottunut niihin. Ja pitäähän miehenkin harrastusten sentään näkyä, kun minun harrastukseni (sisustaminen) näkyy koko asunnossa! Ja onneksi työnurkkausta on piristämässä kaunis vanha pöytä ja vielä uudenuutukainen Muurahais-tuoli.
Miehen kirjoituspöytä taitaa olla vanhimpia huonekalujamme. Se alkujaan muistaakseni jostain pappilasta ja on kulkenut miehen sedällä ja tädillä, sitten miehen isällä ja nyt se on jo pitkään ollut meillä. Välillä se on kuulemma ollut tummanvihreäkin.
Miehen kirjoituspöytä taitaa olla vanhimpia huonekalujamme. Se alkujaan muistaakseni jostain pappilasta ja on kulkenut miehen sedällä ja tädillä, sitten miehen isällä ja nyt se on jo pitkään ollut meillä. Välillä se on kuulemma ollut tummanvihreäkin.
Vielä yksityiskohtia:
Ja nyt näkee puusilmätkin! (Älkää välittäkö tuosta liukueste matosta... Muistin sen vasta kun läväytin kuvan blogiin). Ihana uusi kori on Mangomaan. |
Seinillä on myös hääkuvia.
|
Ja vielä lopuksi kunnon kuva uudesta tyynystä paikallaan. Lukijat taitavat olla jo kyllästyineitä koko tyynyyn, kun esittelen sitä jatkuvasti! Tykkään siitä vaan niin paljon ja se sopii tuohon kuin nakutettu.
Seuraavaksi minun on onkin mietittävä minkä huoneen saan kuvauskuntoon seuraavaksi. Jäljellä on enää eteinen ja keittiö. Kylpyhuonetta tuskin kuvaan kovin tarkkaan, koska siinä ei ole juuri mitään nähtävää. Huoh. Ei auta kuin aloittaa kevättalvisiivous!
Seuraavaksi minun on onkin mietittävä minkä huoneen saan kuvauskuntoon seuraavaksi. Jäljellä on enää eteinen ja keittiö. Kylpyhuonetta tuskin kuvaan kovin tarkkaan, koska siinä ei ole juuri mitään nähtävää. Huoh. Ei auta kuin aloittaa kevättalvisiivous!