keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Mun huone!

Selailin tässä vanhoja kuvia ja päätin johdattaa teidät lukijat nyt sisustustyylini alkulähteille eli lapsuuden kodin huoneeseeni. Valitettavasti minulla on kuvia vain 2000-luvun puolelta, eli aivan alkulähteille ei päästä. Koko historia tarkoittaisi 90-luvulla valitsemiani ponitapetteja, sitä seurannutta Spice Girls -julistekautta ja vuosituhannen vaihteen muovigerbera (ja -tyyny) innostusta. Nyt saatte tyytyä teini-iän väreihin ja  melko runsaisiin sisustusesineisiin. 

Tuo oranssi nojatuoli oli aikoinaan unelmieni täyttymys. Valitettavasti siitä ei ole yhtään kokonaista kuvaa.
Valitettavasti kuvien laatu ei ole paras mahdollinen. Ainoat kuvat, jotka löysin ovat kaikki vanhempieni yllättäen räpsäisemiä, joten minä komeilen melkein jokaisessa. Kuvat ovat itse asiassa melko uusia: suurin osa vuosilta 2006-07, jolloin asuin vielä kotona, sillä opiskelin kotikaupungissani. Huoneen sisustus ei kuitenkaan ollut juuri lukioajoista muuttunut. Yläasteella sen sijaan oli vielä enemmän tavaraa ja niitä muovigerberoita joka paikassa. Varsinainen minimalisti en ole vieläkään, mutta kyllä täytyy vähän ihmetellä tuota koriste-esineiden määrää näissäkin kuvissa!

Tämä kuva on tuoreimmasta päästä ja tässä sentään on jo vähän vähemmän tavaraa. Liitutaulu oli OKL:n puukäsityö.
Kun kuvia katsoo, näkee ainakin selvästi värimieltymykseni. Valitsin keltaisen tapetin jo 11-vuotiaana ja se ehkä viimeisinä vuosina alkoi vähän kyllästyttää. Ei niinkään väri, vaan kaipasin vaihtelua. Tiesin kuitenkin muuttavani suhteellisen pian pois, joten uudelleen ei kannattanut tapetoida. Huoneessani oli kolme pääväriä: keltainen, vaalean vihreä ja oranssi. Välillä oli muitakin värejä, mutta nämä kolme pysyivät. Pidän näistä väreistä edelleen, mutta nykyään kaipaan enemmän valkoista rinnalle. Lisäksi pinkki on noussut suosikkiväreihin. 

Muurahaistuolin sain yo-lahjaksi, kuten kuvasta näkyy.
Olin jo melko nuorena kiinnostunut sisustuksesta, vaikkei tyylikkyys ehkä ollutkaan huipussaan. Mietin tarkkaan, millaisia tyynyjä halusin huoneeseeni ja miten tunnelmaa voisi muuttaa. Lisäksi olin ahkera mööbleeraaja. Vaihdoin huoneeni järjestystä monta kertaa vuodessa. Sillä sai aina uutta ilmettä ja samalla siivottua. Nykyään en jaksa mööbleerata, sillä huonekaluja on enemmän ja vaihtoehtoja vähemmän. 

Tanssimattopeli oli joskus pop. Sydän tuoli oli ensimmäisiä omia sisustusostoksia ja se maksoi 300 markkaa. 
Huoneeni ei ollut ehkä tyylikkäin mahdollinen, mutta mielestäni se oli hauska. Sain toteuttaa sopivasti "sisustusharrastusta" ja aina välillä vaihdettiin matto tai verhot. Oli kuitenkin myös kiva aloittaa taas puhtaalta pöydältä, kun muutin omaan asuntoon. Omassa tyylissä on mielestäni edelleen samaa hassuttelua ja väreillä leikkimistä, mutta se on myös muuttunut (en halua sanoa "aikuistunut"). Nykyään tämä minun entinen huoneeni on aivan erilainen, sillä siitä on tehty työhuone. En kuitenkaan haikaile vanhan huoneeni perään, sillä sain katsella sitä aivan tarpeeksi kauan!

Tämä kuva on vanhin, taidan olla lukion ekalla. Kuvan gerberat ovat oikeita. 

Millainen huone sinulla on ollut lapsuudenkodissa?

8 kommenttia:

  1. Minäkin olin sisustaja jo teini-iässä. Sain oman huoneen seiskaluokalla. Se maalattiin vaaleansiniseksi, katto mintunvihreäksi. Se sisustettiin vanhoilla talonpoikaishuonekaluilla, jotka eivät kelvanneet muualle kotiin. Maalasin kaikki huonekalut valkoisiksi. Tekstiilit olivat vaaleansinisiä.

    Eli sama linja jatkuu yhä! Maalilla pilattuja talonpoikaiskalusteita ja joka huoneessa aina joku tietty väri, joka hallitsee. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hauska kuulla, miten sinullakin on ollut sama linja jo nuorena! Sinun talonpoikaiskalusteesi tosin kuulostavat aavistuksen tyylikkäämmiltä, kuin minun muovigerberani. :D

      Poista
  2. Onko nalle-seinävaate omatekemäsi? Värejä värejä värejä, harmi että aikaisempien vuosien huoneittesi kuvia ei ole.

    Muistan sen riemun kun molemmat isot siskot vihdoin lähtivät opiskelemaan ja sain OMAN huoneen eikä enää tarvinnut jakaa huonetta ärsyttävien veljien kanssa. Sinä et ole TÄTÄ riemua kokenut...

    Jossain vaiheessa meille tuli perintökaappi, tummaa puuta. Se joutui minun huoneeseeni kun muualla ei kai ollut tilaa. Inhosin sitä, mutta keksin laittaa sen nurinpäin niin siitä tuli edes siedettävä. Lopulta kannoin sen ulos roskiksen viereen. Kun olin raahannut kaapin sinne ja palasin kotiin kerrostalon viidenteen kerrokseen ja kurkistin ikkunasta alas roskikseen, kaappi oli jo viety! En tänä päivänä tajua miten vanhemmat antoivat minun hävittää nyky-ymmärrykseni mukaan arvokkaan vanhan kaapin. Vai enkö kysynyt lupaa ja tehty mikä tehty. En ainakaan muista, että minua olisi mitenkään toruttu tai rangaistu tempauksestani.
    t. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on omatekemä. Itseasiassa ne on hiiriä ja tein sen OKL:n käsitöissä. Taisin saada siitä vitosen! Olen käyttänyt sitä nytkin harjoitteluissa, sillä siinä on kätevät taskut.

      Täytyy etsiä joskus, löytyisikö arkistojen kätköistä ponitapetillisia kuvia!

      Huh, aika hurjan tempun teit tuolle kaapille! Mutta ymmärrettävää, ettet miellyttänyt, varsinkin jos se tuli huoneeseesi vasten tahtoasi.

      Poista
    2. Jatkan vielä juttua kaapista. Kun se oli nurinpäin huoneessani, sen päällystäksi muuttunut alusta oli tylsän näköinen koska se oli tietysti maalaamaton, kuten kaappien alapohjat aina ovat. Maalasin sen samanväriseksi kuin muu kaappi. Joskus olen miettinyt, että kun kaapin arvon huomannut pikapelastaja sitten möi kaapin seuraavalle antiikin kerääjälle, miten hän selitti kaapin alapohjan maalin?
      t. VE

      Poista
    3. Tuo alapohjan maalihan on hieno osa kaapin historiaa, jota nykyinen omistaja voi pähkäillä!

      Poista
  3. Minä rakastan 70-luvulla muotiin tullutta vanhojen puuhuonekalujen maalaamisilmiötä. Se vie vanhat esineet ulkonäöltään uusiin ulottuvuuksiin. Perinteinen entisöintikin on ihan ok varsinkin jos on kyseessä todella arvokas esine, mutta uudet ideat piristävät ja kehitys kehittyy.

    Kuvat huoneestasi ovat hyvin karkkismaisia. Värit ovat aina olleet tärkeitä. Nykyään ehkä käytät niitä selkeämmin ja harkitummin. Mutta aina hauskasti!

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, minäkin tykkään meidän (tai siis teidän) tummansinisistä puuhuonekaluista.

      Hauskuutta huoneesta ei kyllä puutu! Kuvista voi bongata myös asioita, jotka löytyvät nykyisestä kodistamme: kirjoituspöytä ja Rupeli-rokkilisto nyt ainakin! Muurahainen tietysti, mutta tuon sydäntuolinkin voisi taas joskus kaivaa esiin kellarista.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.