tiistai 14. marraskuuta 2017

Operaatio joulun taapero

Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa Operaatio joulun lapsi -keräykseen. Tuosta pikavauhdilla toteutetusta operaatiosta voi lukea täältä. Silloin jo ajattelin, miten ihana perinne olisi, jos Bonskun kanssa joka vuosi kerättäisiin lahjapaketti hänen ikäiselleen pojalle. Viime vuonna asia jäi, mutta lähetin muistaakseni virtuaalipaketin, sillä en ehtinyt oikeaa keräämään. Tänä vuonna havahduin taas siihen, että nyt on meneillään keräysviikko ja viikonloppuna ryhdyin tuumasta toimeen. Kiitos vaan Lurre muistutuksesta!

Kuvat piti napata nopsaan ja kamera ei aina ehtinyt taaperon vauhtiliikkeisiin mukaan. Bonsku ihastelee paketin sisältöä. 


Nyt Bonskua pystyi jo vähän ottamaan mukaan lahjan keräämiseen ja suunnitteluun. Tietysti Bonsku ei vielä hahmota, minne lahja menee, mutta ainakin jotain ehkä jää mieleen antamisen tärkeydestä ja siitä, että kaikkea ei saa itselle. Pakettiin sujahtanutta punaista pikkuautoa Bonsku kyseli nimittäin toistuvasti itselleen ja hänelle piti selittää, että se ei tule hänelle vaan lahjaksi pojalle, jolla ei ehkä vielä ole yhtään pikkuautoa. Bonskulla on jo monta autoa, joilla leikkiä. Tämä selvästi jäi pienen pojan mieleen.

En tiedä hyödynnetäänkö itse koristellut laatikot, mutta se oli hauska tehdä. 

Kun lahjaa valittiin, kyselin vähän Bonskun mielipidettä siitä, mitä otetaan. Tietysti lahjalle on tietyt raamit, mutta hän sai valita parista vaihtoehdosta, mitä otetaan. Ison osan lahjasta saimme näppärästä Tigerista. En ole ihan varma, mitä mieltä kyseisestä kaupasta olen tai miten se suhteutuu edellisen postauksen eettisiin pohdintoihin, mutta tällaisissa tilanteissa, kun pitäisi saada kivaa ja hyödyllistä pientä kerättyä nopsaan, tuo Tanskan Tiimari on kyllä verraton.

Sitten tavarat pakettiin - sikin sokin, jos Bonsku päättäisi. 

Tämä täytyy kyllä ehdottomasti ottaa tavaksi Bonskun kanssa. Katsoimme myös videoita lapsista, jotka ovat saaneet lahjoja ja tämä selvästi kiinnosti Bonskua. Pikkuhiljaa ehkä jää mieleen enemmän ja enemmän siitä, miten tärkeä asia tuollaisen lahjan saaminen voi jollekin lapselle olla. Ja koska pystyn ostamaan omalle lapselleni useamman joululahjan, miksen myös voisi ostaa jollekin sellaiselle, joka ei muuten ehkä saisi yhtään. Joulupuukeräys on tietysti toinen hyvä tapa lahjoittaa, mutta me olemme nyt valinneet tämän. Ehkä jonain vuonna voi osallistua molempiinkin.

"Vammis!" 

Vielä ehdit koota paketin ja jättämään keräyspisteeseen tämän viikon ajan! Virtuaalipaketteja voi lähettää myöhemminkin. 


Hyvää joulua sinne jonnekin!


lauantai 11. marraskuuta 2017

Ekoako?

Suhteeni ekotuotteisiin on sekä skeptinen että innostunut. Tiedostan, ettei maailmaa pelasteta ostamalla lisää ja lisää ekologisia tuotteita. Joitain tuotteita kuitenkin pitää ostaa, joten miksei siis pyrkisi niiden hankinnassa ekologisuuteen. Toisaalta pohdin myös usein, mikä todella on ekologista, mikä vain viherpesua ja onko tuotevalinnassani mitään järkeä. Loputtomiin näitä asioita ei voi kuitenkaan miettiä, vaan on vain luotettava tekevänsä riittävän hyviä ratkaisuja. Tällä kertaa postaan parista kivasta löydöstä, jotka tein Helgingin reissullani Nudgesta.

Ekodödön metallisen rasian voi myös kierrättää.
Enimmäinen löytö oli ekodödö, josta olin kuullut paljon hyviä käyttökokemuksia. We love the planetin deodoranttia olin kuullut kehuttavan toimivaksi ja tuoksuja hyviksi. Olen oikeastaan aina käyttänyt antiperspiranttia, mutta koska olen utelias, päätin kokeilla, voisiko toisenlainen dödö toimia. Valitsin mintun tuoksuisen (vaikka appelsiinikin oli herkullinen). Tuoksu ei ollut keinotekoinen, eikä liian vahva. En koskaan ole käyttänyt hajustettuja deodorantteja, mutta tämän tuoksu oli mieto ja luonnollinen.

Voidetta on helppo levittää, mutta ei kyllä ihan roll-onin helppoutta voita. 

Olen nyt testaillut uutta dödöä jonkin aikaa ja kyllä se kieltämättä toimii melko hyvin. Laitoin ennen salsatuntia toiseen kainaloon sitä ja toiseen antiperspiranssia ja ainakaan hajussa en huomannut eroa. Toinen kainalo oli tosin hieman kosteampi, koska dödö ei ole antiperspirantti. Myöskään vaatteet eivät ole alkaneet haista hielle mielestäni sen nopeampaa kuin ennenkään. Minttuinen tuoksu jää hieman vaatteisiin, mutta lähtee pesussa. Tuoksutonkin vaihtoehto oli olemassa ja ehkä täytyy seuraavaksi kokeilla sitä, sillä kyllästyn tuoksuihin nopeasti. Täytyy nyt vielä seurailla toimiiko se jatkossa, mutta kokemus on varovaisen positiivinen.

Juusto mehiläisvahakelmun huomassa. 
Toinen löytöni oli Bee's wrap eli mehiläisvahakelmu. Olin joskus kuullut tuotteesta aiemminkin, mutta en ollut sattunut löytämään niitä kaupasta ja unohdin koko asian. Tuote on siis ohut puuvillakangas, joka on päällystetty mehiläisvahalla ja sitä on tarkoitus käyttää ikäänkuin elmukelmun sijaan. Minä en ehkä Elmukelmua osaa sillä korvata, mutta sen sijaan ostin mehiläisvahakelmua juuston peitteeksi. Olen tähän saakka vuorannut juuston jääkaapissa muovipussilla ja vaikka usein olen käyttänyt hedelmäpussia tai muuta jo käytettyä muovipussia, olen ajatellut että jokin järkevämpikin tapa voisi olla olemassa.

Perus-Oltermanni taisi olla liian iso tähän ja päästi liikaa ilmaa alleen, jolloin juusto alkoi kuivahtaa. 

Nyt olen kokeillut Bee's wrapia muutaman viikon juuston päällä ja se on ollut minusta ihanoimiva ratkaisu. Helppo kietaista ja painella juuston päälle ja kohtuullisen helppo pestä. Hiukan juuston reunat ovat kyllä kuivuneet enemmän kuin muovipussien kanssa, mikä on alkanut häiritä. Vahakelmu varmasti hengittää paremmin kuin muovipussi. Mies ei kuitenkaan ole ollut tuoteeseen erityisen ihastunut, joten saattaa olla että jatkossa kietaisen sen parmesaanin ympärille, jota ei käytetä päivittäin. Minua jäi myös kiinnostamaan, miten tämä toimisi leivän kääreenä isommassa koossa.

Onko sinulla vinkata ekotuotteita, joilla olisi järkevää korvata "tavalliset?"


tiistai 7. marraskuuta 2017

Karkkiarki 17/52: Taaperon bujo

Huhheijaa, meidän sairastelu yltyikin koko perheen kiertäneeksi enterorokoksi, eikä blogi ole ollut vähään aikaan ensimmäisenä mielessä. Tällä viikolla kuitenkin elämä on jo voittanut ja ehdin istahtaa sohvalle kirjoittelemaan.

Oletko kuullut bujosta eli bullet journalista? Minäkin innostuin aiheesta alkuvuodesta, kun ajattelin että töiden alkaessa arjen kaaos olisi sellaisen avulla paremmin hallittavissa. Melko nopeasti se kuitenkin unohtui pölyyntymään kirjoituspöydän nurkkaan, sillä puhelimen kalenteri on tuntunut näppärämmältä. Lisäksi sen saa jaettua miehen kanssa. Bujon sijaan nostaisinkin esiin taaperon arjen helpottajan, kuvitetun kalenterin. Erilaisia kuvitettuja kalentereita ja päiväjärjestyksiä suositellaan arjen hallintakeinoiksi ja muun muassa puheen ymmärtämisen ja kerronnan tueksi. Uskon kuitenkin, että kuvakalentereista hyötyvät aivan kaikki lapset ja suosittelen kokeilemaan!

Bonskun esimerkkiviikko.


Koska meidän arkemme on varsin monipuolista vaihtuvine hoitajineen ja menoineen, halusin ottaa kalenterin käyttöön selventämään Bonskulle, missä milloinkin mennään. Meitä aikuisiakin hyödyttää se, että asiat kirjoitetaan ylös ja näkyville, joten miksei lapsikin voisi hyötyä siitä? Minä olen tehnyt kalenterin töissä käyttämääni pohjaa hyödyntäen, mutta esimerkiksi Papunetistä saa hyviä ilmaisia materiaaleja ja Kokokidilla on kauniit valmiit magneetit samaan tarkoitukseen. Myös Pikku kakkosen sivuilla on kivoja kuvia lasten "kalentereihin".

Minun kalenterini on vielä vähän vaiheessa, sillä muutamia arjessa tärkeitä kuvia puuttuu ja lisäksi pitäisi saada eri hoitajien kasvokuvat aina joka päivälle. Muuten olen pyrkinyt pitämään päivät melko simppeleinä. Punaisella nuolella merkitään, mikä päivä milloinkin on menossa, mutta se ei tullut kuvaan. Ai niin, ja haluaisin myös tarrakiinnityksen kuviin, sillä sinitarra ei oikein pysy ja pari "puistokerho"-kuvaa on jo hävinnyt. Muuten kalenteri on ollut oikein toimiva. Bonsku tykkää lukea sitä ja on nopeasti oppinut tunnistamaan eri kuvat. 

Millaisia kalenteriratkaisuja sinulla tai koko perheelläsi on?

perjantai 27. lokakuuta 2017

Karkkiarki 16/52: Sairastuvalla

Karkkiarkikuvat ovat jälleen jääneet arjen jalkoihin - tämä on viimeinen kerta kun yritän tehdä yhtään mitään näin pitkää juttusarjaa! Muut aiheet jyräävät väkisin ohi, jos on jotain kiinnostavampaa. No, ehkä hoidan tämän kunnialla loppuun koostamalla loput arkikuvat vaikka muutamaan postaukseen. Nyt ollaan kuitenkin lapsiperhearjen ytimessä, kun meillä on pystyssä kunnon sairastupa. 




Arkikuvassa esillä lähes kaikki viime viikkoina ja päivinä käyttämämme lääkkeet. Näiden lisäksi on hyödynnetty luonnollisia keinoja, kuten valkosipulia korvassa (vähintään lumevaikutuksena), hunajaa (joka todistetusti vaikuttaa yskään) ja lämpimiä juomia. Lisäksi on hyödynnetty suuresit Netflixiä, Yle Areenaa sekä Youtubea sekä taaperon että vanhemman viihdykkeenä. 


Onneksi me olemme selvinneet sairasteluiden osalta suhteellisen helpolla, sillä en edes muista, koska Bonsku olisi ollut viimeksi näin kipeä. Jotain pientä nuhaa ei lasketa. Nyt kuitenkin ollaan jo toisella kierroksella. Me aikuisetkin olemme saaneet osamme ja olemme väitelleet, kumpi on pahempi, kurkkukipu vai yskä. Minusta yskä, mutta ei tämä kurkkukipukaan kivaa ole, kun joka nielaisulla sattuu vietävästi. 

Onneksi tästäkin selvitään ja ehkä, EHKÄ, ehdin tässä sairastellessa kirjoitella vaikka pari postausta varastoon. 

perjantai 20. lokakuuta 2017

Melkein kuin lomalla - lisää vain kuvat!

Olin alkuviikon koulutuksessa Helsingissä. Odotin reissua jo pitkään, sillä olin päättänyt ottaa reissun hotelliyöpymisineen omana pienenä lomamatkana. Koulutuskin oli sen verran mielenkiintoinen, ettei se tuntunut työltä vaan kivalta vaihtelulta. Valitettavasti myös puhelimeni muistikortti otti lomaa ja hävitti kaikki reissulta ottamani kuvat. Koska postaus oli mielessäni jo lähes valmis, päätin silti kirjoittaa sen.

Kuvittele tähän kuva, jossa on näkymä hotellihuoneen ikkunasta kohti Helsingin luonnontieteellistä museota. Kirahvit  vilkuttelevat pparvekkeella. 

Päivää hieman vajosti ärsyttävä yskä, joka oli jäljellä pienestä flunssasta sekä aikainen herätys, sillä en raaskinut lähteä matkaan edellisenä iltana. Onneksi koulutuspäivä ei vienyt mehuja, vaan suuntasin hotellihuoneeseen kirjautumisen jälkeen suoraan syömään ysttävän kanssa. Kävimme Kampin yläkerran Beijing8-ravintolassa, jossa tarjoillaan mm. dumplingsja.  En muista ennen syöneeni ja olivat oikein maukkaita! Siinä jutellessa ystäväni onnistui puhumaan minut ympäri ja lähtemään illemmalla salsatunnille, vaikka ensin vastustelin. Ei sitä aina pääse ex tempore salsaamaan!

Kuvittele tähän kuva herkullisesta annoksesta, jossa on suloisia pieniä dumplingeja (mykyjä?), höyrytettyjä edamamepapuja ja hauskat dippipurkit. 

Ennen salsatuntia ehdimme vähän käydä kaupoissa ja haahuilla Helsingissä. Minä rakastan kulkea päämäärättömästi Helsingin keskustassa ja muistella ihan ensimmäistä opiskeluvuotta, jolloin kävin silloisen poikaystävän (nykyisen miehen) luona Helsingissä. Oi nostalgiaa! Muistelun lisäksi halusin käydä Nudgessa, jossa myydään kaikkea mielenkiintoista ja oikeastaan paljon kaikkea edellisen postauksen pohdintoihin liittyvää eli eettistä ja/tai kotimaista vaatetta ja tavaraa. Kings of indigon mustat pillifarkut oliva jääneet kummittelemaan mieleeni joskus alkuvuonna tehdyllä Helsingin reissulla. Päätin raaskia ostaa housut, joita olin siis jo yli puoli vuotta miettinyt! Mukaan tarttui kokeeksi myös pari muuta mielenkiintoista juttua. Kehuttu eko-dödö (jotai kohtaan olen hieman skeptinen) ja Bee's wrap mehiläisvaha liinan, jollaista olin myös pidempään halunnut kokeilla. 

Sitten salsaan! En ole mitenkään erityisen hyvä tanssimaan, mutta silloin tällöin on ihan hauska ylittää itsensä. Tai no, ei se ehkä omalta osaltani tanssia ollut, mutta mieli virkistyi ja opin uutta. Tunti oli alkeistunti, mutta aika pitkiä sarjoja piti pitää mielessä. Oli myös upea katsoa edistyneiden tanssijoiden vauhtia, kun kuljin toisen tanssisalin ohi. Elämys sekin!

Kuvittele tähän kuva iloisista ihmisistä salsaamassa. Siitä ei kyllä oikeasti ollut yhtään kuvaa, mutta kuvitellaan että oli. 

Salsatunnin jälkeen minulla oli vielä hetki aikaa kierrellä kaupoissa ja käydä kävelyllä. Samalla juttelin puhelimessa miehen ja Bonskun kanssa. Bonsku kertoili hauskasti päivän tapahtumista. Olikin hauska kuulla, miltä hänen äänensä kuulostaa puhelimessa!  Kävin hakemassa vähän iltapalaa ja vetäydyin hotellihuoneeseen katsomaan rauhassa Netflixiä ja sen jälkeen nauttimaan yöunista aivan yksikseni. Onneksi yskäkään ei vaivannut pahasti, kun nukuin hotellin muhkeiden tyynyjen tukemana. 

Kuvittele tähän kuva pehmeästä ja houkuttelevasta hotellivuoteesta. 

Aamulla tietysti parasta oli hotelliaamiainen. Siinä meinasi tulla vähän kiire, joten nappasin kahvin mukaan koulutukseen. Koulutuksen toinen päivä oli yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinenkin ja sen jaksoi hyvin loppuun asti. Lisää en kyllä olisi kyennyt ottamaan vastaan kerralla, opiskelukestävyys on selvästi alentunut! Olin varannut junaliput vasta parin tunnin päähän koulutuksen loppumisesta, jotta ehtisin vielä hetken fiilistellä Helsinkiä ja käydä parissa putiikissa. 

Kuvittele tähän kuva hieman sateisen suhmuraisesta Kalliosta ja pienistä kivijalkaliikkeistä. 

Olin jo pitkään halunnut käydä kahdessa Kallion vintageliikkeessä: Ansa second handissa ja Mekkomaniassa. Edellisen facebook-sivuja olen ihaillut usein ja jälkimmäisestä taas vinkkasi ystävä muutamia vuosia sitten. Ansasta en löytänyt tällä kertaa mitään houkuttelevaa (ja ehkä asiakaspalvelussa olisi ollut toivomisen varaa). Mekkomaniasta sen sijaan löysin itselleni aivan ihanan kimaltelevan hameen ja 60-luvun villajakun tulevaan juhlakauteen. Ne meinasivat jäädä huomaamatta, mutta onneksi ystävällinen myyjä vinkkasi, että vaatevalikoima jatkui huoneen takaosassa! Vintagelöydöistä jää aina hyvä mieli. Nyt en malta odottaa, että pääsen käyttämään niitä!

Kuvittele tähän kuva värikkäistä vintagevaatteista aseteltuna vasten syvän turkoosia seinää. Alla senkki, jonka päällä on vanhoja koruja. 

Putiikkikierroksen jälkeen siirryin rautatieaseman tienoille ja kävin vielä kahvilla ihan rauhassa. Vaikka reissu oli kiva, niin kyllä oli kiva myös lähteä kotiinkin. On ihana mahdollisuus välillä reissata yksin ja viettää erikoispäiviä, mutta onneksi voin todeta olevani tyytyväinen myös arkipäiviin. Ja Bonskua alkoi olla ikävä!

Kuvittele tähän kuva höyryävästä cappucinosta, jonka pinnalla latte art -sydän on väärin päin vasenkätiselle. 

Milloin sinä olet viimeksi ottanut irtioton arjesta? 

torstai 12. lokakuuta 2017

Mekko hyvin, kaikki hyvin

Äitini motto on joskus leikillisesti ollut "Tukka hyvin, kaikki hyvin". Minä taas olen enemmän ollut tarkka vaatteista, enkä juuri koskaan kulje kotonakaan "rönttävaatteissa", koska minulla on itselläni kivempi olo näteissä vaatteissa. Tukka taas ei ole niin justiinsa. Minun on ollut tarkoitus jo pidempään kirjoittaa postausta työvaatteistani ja tyylistäni. Minulla on meneillään mekkokausi, joten esittelen nyt parhaat mekkoni. Samalla pohdin vähän vaateasioita tyylin ja eettisyyden näkökulmasta.

Marimekon ruutumekon sain 30-vuotislahjaksi ystävältä, mekko on 2nd handia. Vihreä villamekko on vintage-ostos Tallinnasta. 
  
Muistan monta kertaa ajatelleeni, että "no nyt minä löysin oman vaatetyylini, tällaisia vaatteita käytän hamaan tulevaisuuteen". Kunnes taas jonkin ajan päästä huomaan, että vaatteita pitäisi kuitenkin uudistaa, eivätkä vanhat vaatteet enää sovikaan siihen omaan tyyliin. Esimerkiksi vuosia käytin melko paljon minihameita, eivätkä ne tuntuneet ollenkaan liian lyhyiltä. No, jotenkin viime vuosina kuitenkin helmat ovat pidentyneet vähintään maltillisiksi, vaikka edelleen osa hameista minihameen kriteerit ehkä täyttävätkin. Toiseen suuntaankin on tapahtunut muutosta. Erilaiset legginssit eivät vielä jokin aika sitten päätyneet päälleni kuin korkeintaan kesäisin. Nyt taas ne näyttävät oikeastaan aika kivoilta.

Äitini tekee usein nappiostoksia. Grey woolf -merkkinen mekko on Gdanskin tuliainen. Tilasin muutaman muunkin merkin mekon verkkokaupasta, mutta ne eivät olleet niin laadukkaita kuin tämä. 

Lähes väistämättä myös muoti vaikuttaa jonkin verran omaan tyyliin, vähintään alitajuisesti. Väittäisin silti jo kauan sitten löytäneeni oman tyylini, johon sovellan muoti-ilmiöitä. En ole tehnyt rajuja tyylimuutoksia, vaan kaikki muutos on ollut vähittäistä. Tyyliin kuuluvat tietysti värit, hameet, mekot, tietty graafisuus ja leikkisyys. Tykkään vaatteissa melko klassisista, istuvista leikkauksista, mutta välillä on kiva pukea myös jotain erikoisempaa. Vintage-vaatteitakin käytän myös arkena, mutta usein ne ovat tyyliltään melko moderneja. 

Oravaisten verkatehtaan ruskea raitamekko on Pelastusarmeijan kirppikseltä, punainen mekko 60-lukuhenkinen repro-mekko Espanjasta ja mustavalkonen mekko Tommy Hilfigerin 70% alelöytö. 

Suurimpana muutoksena pidän sitä, että olen pyrkinyt ottamaan askeleen eettisemmän vaatekaapin suuntaan. Tämäkin lienee trendi, mutta tärkeä sellainen. Muutama vuosi sitten aloin ostaa enemmän ja enemmän vaatteita käytettynä. Yhtenä sysäyksenä tähän mainittakoon vaateidolini Turun Tilda, jonka tyyliä suorastaan kadehdin varhaisaikuisuudessa. Ensin vaatteiden ostaminen kirpputoreilta ja second hand liikkeistä tuntui vaikealta, mutta vähitellen helpottui ja silmä kehittyi. Tällä hetkellä käyttämistäni vaatteista varmaankin 60-70% on ostettu käytettynä. Melkeinpä käytetyiksi voisi laskea myös ne vaatteet, joita olen itse käyttänyt jo vuosia. Vanhimmat edelleen käytössä olevat vaatteeni ovat yli kymmenen vuoden takaa. 

Nopeasti huomasin kuitenkin myös kirppisosteluiden ongelman. Suurimmassa kirppisinnossani tein melko paljon hutiostoksia "kun ei sen kerran maksa kuin muutaman euron". Tiedostin myös sen ongelman, että shoppailemalla 2nd handia, mahdollistan myös jonkun toisen jatkuvan 1st hand shoppailun. Ja välillä kippasin myös itse hutiostokseni eteenpäin keräyksiin. Valitettavasti ei kovin kestävä ratkaisu sekään.  Piti siis hillitä ostohimoja myös käytettyjen vaatteiden saralla. Edelleen kyllä ostan käytettynä vaatteita, mutta hieman tiukensin suodatinta. Ostan käytettynä surutta myös halpismerkkejä, joiden kauppoja muuten pyrin välttelemään. Ja ihan konkreettisesti välttelen tiettyjä kauppoja, sillä esimerkiksi Zarassa on usein niin ihania, juuri minun tyylisiäni vaatteita, että on vaikea vain ihastella. Toisaalta, kyllä minä saatan hankkia edelleen vaatteita myös uutena "halpisketjuista", jos vaate tuntuu hyvältä ja laadukkaalta. Yksi parhaista kesämekoistani on henkkamaukalta ja se on juuri yksi niistä yli kymmenen vuotta kestäneistä vaatteistani.

Papun pinkki kantomekko, suoraan pyykkikopasta revittynä. Taustalla Henkkamaukan puuvillamekko, joka kerää edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen kehuja. 

Tänä vuonna olen ottanut askeleen myös muulla tavoin kestävämmän vaatekaapin suuntaan, sillä minua ovat alkaneet kiinnostaa kotimaiset pienmerkit, kestävän kehityksen huomiovat merkit ja vaatteiden laatu. Vielä en oikein tiedä, mitä nämä askeleet vaatekaapilleni tekevät, mutta ainakin olen miettinyt asioita. Olen päättänyt, että pyrin ostamaan vaatteita entistä harvemmin ja yritän löytää vaihtoehtoisia keinoja tyydyttää "uuden hankkimisen tarve". Toisaalta vielä minusta tuntuu pahalta laittaa paljon yli sata euroa yhteen vaatekappaleeseen. Siinä täytyy olla jotain todella erityistä, jotta uskallan maksaa niin paljon. Jännittää, onko laatu varmasti hyvää ja miten se kuluu käytössä? Toisaalta tiedän, että jos kotimainen yrittäjä haluaa saada jotain itselleenkin, täytyy vaatteen maksaa jonkin verran. Halpavaateketjut ovat vääristäneet käsitystä vaatteiden hinnoista. Onneksi löytyy myös hieman edullisempia vaihtoehtoja, jotka ovat melko eettisiä tai joita löytää käytettynä hieman edullisemmin.  

Minimalistiseen capsule wardrobeen tuskin koskaan pyrin, vaikka ostoksia harventaisinkin. Kaipaan vaihtelua, eivätkä kaikki vaatteeni millään sovi yhteen, enkä haluakaan niiden sopivan. Ehkä löydän jonkinlaisen kultaisen keskitien.

Millaisia tyyliajatuksia sinulla on? 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Älä osta kurpitsaa säkissä osa 5

Hui kauhistus, tajusin, että viime vuonna ei kurpitsarintamalla tapahtunut mitään! Saatoin jonkun myskikurpitsan kiikuttaa kaupasta kotiin, mutta unelmani vuosi vuodelta suuremmasta kurpitsasta jäi unholaan. Tänä vuonna otan vahingon takaisin ja kurpitsasaga jatkuu! 

Tylsä, mutta herkullinen, ihan tavallisen kokoinen myskikurpitsa. 

Kerrataan vielä kurpitsahankintojeni vaiheet tähän mennessä. Vuonna 2012 tilasin Turun yliopiston luomupiirin kautta kokonaisen pallokurpitsan. Odotin ehkä jalkapallon kokoista kurpitsaa, mutta kävikin ilmi, että tilaamani kurpitsa painoi yhdeksän kiloa! Kiikutin sen Turun keskustan halki pyörän tarakalla. Mahtoi olla näky! Seuraavana vuonna olin varustautunut ottamaan vastaan kymmenkiloisen yksilön ja lähdin matkaan autolla. Vastassa odottikin 20 kilon kurpitsa!!! Sen kuljettaminen parkkipaikalta kotiin osoittautuikin vähän haasteelliseksi, mutta onneksi siitä tuli oiva koti  Pikku Myylle ja minulle aimo annos kurpitsasosetta. 

Blogissa arvuuteltiin, miten kurpistojen koko kasvaisi seuraavana vuonna. Aritmeettisesti vai geometrisesti? Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan hupsista keikkaa, sumea logiikka puuttui peliin ja sainkin yhden jättikurpitsan sijaan viisi minikurpitsaa. Voi pettymys! Onneksi seuraavana vuonna Bonskua lykäsi ja hän sai kurkkumopo Pötsin. Kurpitsat kuuluvat kurkkukasvien sukuun, joten aika lähellä oltiin jo. 

Tänä vuonna turvauduin kurpitsa hankinnoissani Turun kauppatoriin, eikä se pettänyt minua tälläkään kertaa. Oi ihana kauppatori, sieltä saa mitä vain! Kuten vaikka...

Tarina ei kerro, miten kurpitsa kuljetettiin parkkipaikalle. 

Vihdoin saan kurpitsavankkurit! Nyt vaan kovertamaan, suunnittelen tekeväni penkkien ylijäämämateriaalista kurpitsakeittoa. Mutta pitääköhän meidän hankkia parkkilupa kurpitsalle? Entä mitä seuraavana vuonna? Joko saamme kurpistakesämökin järven rannalla?

Joo, joo, ihan oikeasti se oli meidän oikean Kuplan kokoinen!

Mitä arvelet, että kurpitsaostoksilla sattuu ensi vuonna?